Soilikki (Streptocarpus)

Soilikit on minulle erityisen rakkaita kasveja, varmaan koska niiden kanssa opettelin lehtipistokkaasta kasvattelua ja sain ne kasvattamani pistokkaat ihanasti kukkimaankin. Sain aikanaan lehtiä eräältä jo edesmenneeltä mummolta, hänen kasvattamansa kukat olivat yksiä upeimmista näkemistäni. Kaksoset tuhosivat aikanaan nuo soilikit, mutta olen nyt hankkinut niitä uudestaan ihan valmiina kasveina ja ne on aivan ihania! Näistä uusista ensimmäisen sain isäni naisystävältä, se ei ole vielä kukkinut ja täytynee sille vaihtaa multakin piakkoin. Loput neljä eri väristä olen ostanut nyt kevään aikana paikallisista liikkeistä ja niiden pitäisi olla kotimaista tuotantoa. Ne oli hinnaltaan 8-11 euroa.

Soilikki on vanhanajan huonekasveja. Se on suosittu Suomessa, mutta ilmeisesti muualla maailmassa on enemmänkin ulkokukka, eikä mitenkään isommin arvostettu. En ole koskaan nähnyt siitä kuvia vaikkapa Facebookin ulkomaisissa kasviryhmissä. Suomalaisissa ryhmissä siitä kirjoitellaan kyllä ja kuvia postaillaan paljon. Hintakin on Suomessa aika kova vaikkapa saintpaulioihin verrattuna, joita saa muutamalla eurolla. Soilikit on lähes aina kympin pintaan. Mutta onhan se hintansa väärti!

Soilikit tykkäävät olla valoisassa, mutta paahteettomassa paikassa. Omani ovat aurinkoisella länsi-ikkunalla kukkalaudalla, varjostan tarvittaessa kaihtimilla. Ne ei halua kuivua kokokaan ja ilmoittavat veden tarpeesta roikottamalla lehtiään. Todella nuupahtanut ja pehmeälehtiseksi ehtinyt soilikkikin vielä virkoaa, kun sen kastelee kunnolla. Kastelen omiani aurinkoisella säällä päivittäin, pilvisinä päivinä joka toinen päivä. Niille suositellaan lautaselta kastelua, mutta itse laitan veden ruiskulla mullan päälle, koska saviruukkujen aluslautaset on aika pieniä. Lehtiin voi  kuulemma tulla jälkiä vesipisaroista, mutta minä sumuttelen innokkaasti soilikkien yläpuolella olevia amppelikasveja, joista kyllä pisaroita tipahtelee lehdille, eikä se ole ollut ongelma. Lannoitan lähes joka kastelukerralla, toki talveksi lopetan tai ainakin vähennän radikaalisti lannoitusta.

Soilikit pitävät happamasta ja läpäisevästä kasvualustasta. Omillani on kestomultaa ja ruukkusoraa keventämässä. Niitä voi pitää monenlaisissa ruukuissa, mutta minusta paras on saviruukku, jossa reiät pohjassa. Ruukun ei tarvitse olla kovin iso, kunhan juuret ja niiden ympärille pieni määrä multaa mahtuu. Kun ruukku on pienehkö ja hengittävä sekä multa läpäisevää, liikakastelun vaara pienenee. Suurin osa ihmisistä haluaa rakastaa kukkiaan kastelemalla niitä reilusti ja sen vuoksi umpiruukut ja tiivis multa mädättää juuret helposti.

Kasvia voi mullanvaihdon yhteydessä jakaa ja itse leikkelen suurimpia lehtiä säännöllisesti pois, jotta soilikit mahtuu ikkunalaudalle. Soilikkia voi lisätä myös lehtipistokkaista, lehden voi leikata paloiksi, joissa on lehtiruotia mukana ja laittaa mullan pinnalle pystyyn. Palaa ei kannata haudata syvälle multaan, tai se mätänee. Palat lähtee kasvuun hitaasti, joten ei kannata hermostua. Jos pala pysyy terveen vihreänä, se lähtee ennen pitkää tekemään uutta kasvua.

Soilikkeja on useita eri värejä, lisäksi kukissa on sileä- ja röpelöreunaisia versioita. Kaikki ne on kauniita ja kokoelma eri värisiä soilikkeja on mieletön näky kukinta-aikaan. Eikä kasvi ole ruma kukattomanakaan, lehdissä on hieno kuviointi selkeästi näkyvien lehtiruotien ansiosta ja ne on hillitysti kiiltelevän samettipintaiset. Terve ja terhakka soilikki pitää aika isojakin lehtiä pystyssä, osa vanhemmista lehdistä kyllä roikkuu rennommin ruukun reunoilta.

Ja sen aiemmin mainitsemani kukkamummon salaisuus soilikkien kukoistamiseen oli kuulemma kahvi ja apulanta. Siis ihan se peltoihin laitettava apulanta. Siitä vain testaamaan, aion itse ainakin kahvia kokeilla. Vaikka näyttää nuppuja pukkaavan ihan Nekon kasviravinteella ja ilman kahviakin!