Ilmakasveja katselin tänään tarkemmin, alkaa olla kohta aika uittaa niitä. Ne tosiaan menee hiukan kurttuun tai rullalle, kun ovat kuivia. Olen niitä joka päivä sumutellut, mutta meillä ei ole kovin kostea huoneilma ja sen takia ne tarvii selkeästi myös tuota liotusta, vaikka kuinka sumuttelisi. Tämä pisin ilmakasvi (T. juncea vai juncifolia?) on ihan vispilän näköinen ja nuo sen jouhet on tosi kovat. Tästä sanotaan, että on lähes mahdoton tappaa, koska kestää niin pitkiä aikoja kuivuutta. Ilmakasvejahan on jopa aavikoilla ja tosi kuivilla ja karuilla alueilla, ne ei siis aina kasva viidakossa.



Ainakin kolmella tillukalla on vauvoja kasvamassa, tuolla kellertävällähän niitä oli jo tullessaan, mutta muut on tulleet nyt ihan vasta. On kyllä niin mielenkiintoisia kasveja ja hauska seurata niiden elinkaarta. Olen pohtinut noiden poikasten irrottamista ja ainakin toistaiseksi olen sillä kannalla, että annan niiden kasvaa kimpassa. Niistä voi ajan kanssa kasvaa ihan isoja palloja, mutta katsotaan nyt mille nuo alkaa.
Järkkäilin olohuoneessa vähän paikkoja ja siirsin sohvapöydän tuohon länsi-ikkunoiden eteen kukkapöydäksi. Laitoin siihen nyt soilikkien lisäksi unelman, muorinkukan, kilpipiilean ja purppurajuorun. Kaksi viimeisintä saattaa siirtyä vielä amppeliin ja niiden tilalle voin sitten siirtää ehkä flamingon ja timanttiananaksen. Nehän on nyt tuolla eteläikkunalla, tosin toisten kasvien takana vähän suojassa auringolta. Ne varmaan tykkäisi hiukan vähemmästä paahteesta. Samoin kyllä käenkaalit viihtyisi tuossa länsi-ikkunalla paremmin. Pitää katsoa.
Kääpiökissuksen uusi kasvu on tosi isolehtistä, se myyjä oli kyllä oikeassa sanoessaan, että kannattaa alkaa lannoittamaan. Tuosta tulee vielä aivan upea! Tykkään ostaa pieniä taimia, koska on niin palkitsevaa nähdä se kasvu ja seurata kasvin muutosta. Kaikki hankkimani kasvit on olleet aika pieniä. Ainoastaan limoviikuna oli jo tullessaan iso. Se muuten pitää vaihtaa piakkoin uusiin multiin!
Violetti kirjojuoru on myös kasvanut jo tosi kauniiksi, se on kyllä aivan upean värinen! Tosi syvän violetti hopeanhohtoisella kuvioinnilla. Siinäkin yksi kasvi, joka tuli ihan minikokoisena taloon ja nyt on jo kunnon kukka. Sen ruukkukin oli vain jotain 6 cm halkaisijaltaan tullessaan.
Laskeskelin tuossa näitä kasvejani, kun olin työkavereille kehuskellut, ettei niitä ole kuin kuutisenkymmentä. Jos ihan kaikki juurtumassa olevatkin lasketaan, taitaa mennä sata rikki. Jaiks! No puolustaudun sillä, että on paljon sellaisia, joita kasvattelen jollekin annettavaksi. Esimerkiksi pitaijaa on nyt viidessä ruukussa ja laskin tuohon chilit ja sitruunatkin, vaikka nehän on enemmän hyötykasveja. Seli seli. On niitä vain kertynyt jo!


Ja vaikka kasveja on tuollainen määrä, aina vain lisää tekee mieli! Peperomia prostrata, helmivillakko, herttalyhty, kuparilehti, hopeaköynnös, muutama köynnösvehka ja paria posliinikukkaa... Ja tottakai lisää soilikkeja, santtuja, flamingoja, perhosia! Ei tälle näy loppua. Sentään multa kuoli se aloen taimi, jonka sain pistokasringistä. Se oli jo tullessaan sellainen vähän läpikuultava ja lötkö ja se meni kauttaaltaan ihan pehmeäksi muutamassa päivässä. En tiedä, eikö se sitten kestä postitusta vai mikä sille tuli. Sillähän ei juuria kyllä ollut tullessaan. En ole nyt osallistunut enää pistokasrinkiin, vaikka se niin hauska ja kiva idea onkin. Siinä vaikuttaa olevan aika paljon ongelmia, joko postin palveluiden hitauden tai sitten osallistujien ymmärtämättömyyden takia, eikä ihmiset taida oikein parhaita pistokkaitaan sinne laittaa. Itse yritin kyllä panostaa ja toivottavasti saajilleen oli mieluisia pistokkaat.
Ehkä pistokasrinkiä paremmin toimisi pistokasvaihto, jossa voisi laittaa kuvan pistokkaastaan ja siihen saisi sitten tarjota omaansa vaihdokkaaksi. Pitää kokeilla sellaista joskus. Myytävät pistokkaat tuppaa tosiaan olemaan niin kovahintaisia, että mieluummin ostan sitten vaikka tuolta oman kylän kukkakauppiailta valmiin kasvin ja saan sen ruukkuineen halvemmalla, kuin juurtumattoman pistokkaan tai pari.