perjantai 31. toukokuuta 2019

Vapaapäivän viettoa

Kaatamalla tulee vettä ja tuulee ihan järkysti, eli vapaapäivän saa viettää ihan suosiolla sisätiloissa. Olen jo solminut kolme amppelia, vaihtanut isoimmalle kaktukselle kasvualustan ja ruukun, leikannut pistokkaita, sekä toki hiplaillut ja ihastellut ääneen ja valokuvannut kukkia. Jos mies löytää kaupoilta sopivaa köyttä ja puuta, väsätään se suunniteltu kukkahylly vielä. Ihanaa saada kukat vähän väljemmin esille, ne pääsee jokainen loistamaan ihan eri tavalla ja saa suunnitella kauniisti yhteen sopivia ja toisiaan korostavia ryhmiä.

Tuo minun unelmani on aivan ihana. Se on tosi rehevä ja tuuhea ja vehreä. Tuon menestymisen perusteella uskaltaisin ehkä jotain saniaista harkita, vähän samanlaisia toiveita käsittääkseni on niillä hoidon suhteen.


Posliinikukka (Hoya carnosa tricolor varmaankin) on kasvanut kauniisti. Minähän olen tästä kolme pistokastakin saanut jo, mutta mitään kukintaan viittaavaa ei ole näkynyt. Leikkaamisesta ei näytä nokkiintuvan ollenkaan. Näiden hoito-ohjeissa olen nähnyt varoituksia, ettei kannata liikaa ottaa pistokkaita saman vuoden aikana.


Pienempi peikonlehti tekee jälleen uutta, kauniisti liuskoittunutta lehteä. Se kyllä ihmetyttää, että näin hienosti liuskoittuu, vaikka on vielä pieni tuo peikko. Tästä olen leikannut yhden pistokkaan siskolleni.


Uskaltauduin kiinanruusuakin pilkkomaan, katkoin siitä kaksi pistokasta veteen juurtumaan ja jäljelle jäi tuollainen aika paljas ranka. Se kyllä varmaan lähtee haaroittumaan hyvin.



Laitoin nuo amppelitölkit nyt pistokaskäyttöön, nuo mustanaruiset näyttää aivan kivalle tuolla tavalla nipussa. Pitäisi piakkoin istutella varmaan kiiltoliisukat ja juorut, pitää sitten niiden tilalle laittaa jotain muuta juurtumaan.


Ilmakasveille tein uuden amppelin, johon laitoin tuollaisen ison savisen aluslautasen. Minusta tuosta tuli tosi hieno!



Liotin isoimman Ikean-kaktuksen kunnolla ja irrotin sen juurista kaiken vanhan kasvualustan. Tuo kaktus on kasvanut kivasti ja pääsi nyt arvoiseensa ruukkuun. Minusta kaktukset on kauneimmillaan juuri punasaviruukuissa. Tein sille kunnolla ilmavan kasvualustan ja se näyttää heti niin kivan terhakalta kunnon kastelun jälkeen. Nyt se saakin olla muutaman viikon ihan rauhassa.



Tuollaisen isomman kaktuksen käsittely on hankalaa ja vaikka tämä ei vielä mikään jätti todellakaan ole, se on kokoisekseen todella painava. Ja piikit painahtavat kyllä syvälle nahkaan, kun noita pötkyjä koittaa pyöritellä. Tuon kokoiselle paras kikka on kääriä sanomalehteä ympärille. Pienemmät menee grillipihdeillä.

torstai 30. toukokuuta 2019

Vispilä ja muita kukkasia

Ilmakasveja katselin tänään tarkemmin, alkaa olla kohta aika uittaa niitä. Ne tosiaan menee hiukan kurttuun tai rullalle, kun ovat kuivia. Olen niitä joka päivä sumutellut, mutta meillä ei ole kovin kostea huoneilma ja sen takia ne tarvii selkeästi myös tuota liotusta, vaikka kuinka sumuttelisi. Tämä pisin ilmakasvi (T. juncea vai juncifolia?) on ihan vispilän näköinen ja nuo sen jouhet on tosi kovat. Tästä sanotaan, että on lähes mahdoton tappaa, koska kestää niin pitkiä aikoja kuivuutta. Ilmakasvejahan on jopa aavikoilla ja tosi kuivilla ja karuilla alueilla, ne ei siis aina kasva viidakossa.




Ainakin kolmella tillukalla on vauvoja kasvamassa, tuolla kellertävällähän niitä oli jo tullessaan, mutta muut on tulleet nyt ihan vasta. On kyllä niin mielenkiintoisia kasveja ja hauska seurata niiden elinkaarta. Olen pohtinut noiden poikasten irrottamista ja ainakin toistaiseksi olen sillä kannalla, että annan niiden kasvaa kimpassa. Niistä voi ajan kanssa kasvaa ihan isoja palloja, mutta katsotaan nyt mille nuo alkaa.





Järkkäilin olohuoneessa vähän paikkoja ja siirsin sohvapöydän tuohon länsi-ikkunoiden eteen kukkapöydäksi. Laitoin siihen nyt soilikkien lisäksi unelman, muorinkukan, kilpipiilean ja purppurajuorun. Kaksi viimeisintä saattaa siirtyä vielä amppeliin ja niiden tilalle voin sitten siirtää ehkä flamingon ja timanttiananaksen. Nehän on nyt tuolla eteläikkunalla, tosin toisten kasvien takana vähän suojassa auringolta. Ne varmaan tykkäisi hiukan vähemmästä paahteesta. Samoin kyllä käenkaalit viihtyisi tuossa länsi-ikkunalla paremmin. Pitää katsoa.



Kääpiökissuksen uusi kasvu on tosi isolehtistä, se myyjä oli kyllä oikeassa sanoessaan, että kannattaa alkaa lannoittamaan. Tuosta tulee vielä aivan upea! Tykkään ostaa pieniä taimia, koska on niin palkitsevaa nähdä se kasvu ja seurata kasvin muutosta. Kaikki hankkimani kasvit on olleet aika pieniä. Ainoastaan limoviikuna oli jo tullessaan iso. Se muuten pitää vaihtaa piakkoin uusiin multiin!


Violetti kirjojuoru on myös kasvanut jo tosi kauniiksi, se on kyllä aivan upean värinen! Tosi syvän violetti hopeanhohtoisella kuvioinnilla. Siinäkin yksi kasvi, joka tuli ihan minikokoisena taloon ja nyt on jo kunnon kukka. Sen ruukkukin oli vain jotain 6 cm halkaisijaltaan tullessaan.


Laskeskelin tuossa näitä kasvejani, kun olin työkavereille kehuskellut, ettei niitä ole kuin kuutisenkymmentä. Jos ihan kaikki juurtumassa olevatkin lasketaan, taitaa mennä sata rikki. Jaiks! No puolustaudun sillä, että on paljon sellaisia, joita kasvattelen jollekin annettavaksi. Esimerkiksi pitaijaa on nyt viidessä ruukussa ja laskin tuohon chilit ja sitruunatkin, vaikka nehän on enemmän hyötykasveja. Seli seli. On niitä vain kertynyt jo!



Ja vaikka kasveja on tuollainen määrä, aina vain lisää tekee mieli! Peperomia prostrata, helmivillakko, herttalyhty, kuparilehti, hopeaköynnös, muutama köynnösvehka ja paria posliinikukkaa... Ja tottakai lisää soilikkeja, santtuja, flamingoja, perhosia! Ei tälle näy loppua. Sentään multa kuoli se aloen taimi, jonka sain pistokasringistä. Se oli jo tullessaan sellainen vähän läpikuultava ja lötkö ja se meni kauttaaltaan ihan pehmeäksi muutamassa päivässä. En tiedä, eikö se sitten kestä postitusta vai mikä sille tuli. Sillähän ei juuria kyllä ollut tullessaan. En ole nyt osallistunut enää pistokasrinkiin, vaikka se niin hauska ja kiva idea onkin. Siinä vaikuttaa olevan aika paljon ongelmia, joko postin palveluiden hitauden tai sitten osallistujien ymmärtämättömyyden takia, eikä ihmiset taida oikein parhaita pistokkaitaan sinne laittaa. Itse yritin kyllä panostaa ja toivottavasti saajilleen oli mieluisia pistokkaat.

Ehkä pistokasrinkiä paremmin toimisi pistokasvaihto, jossa voisi laittaa kuvan pistokkaastaan ja siihen saisi sitten tarjota omaansa vaihdokkaaksi. Pitää kokeilla sellaista joskus. Myytävät pistokkaat tuppaa tosiaan olemaan niin kovahintaisia, että mieluummin ostan sitten vaikka tuolta oman kylän kukkakauppiailta valmiin kasvin ja saan sen ruukkuineen halvemmalla, kuin juurtumattoman pistokkaan tai pari.

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Mitä jos ne kaikki itää???

Katselin tänään pistokkaitani keittiössä ja mietin hartaasti, että mihin kummaan niiden kanssa joudun, jos ne kaikki lähtee kasvuun! Kaikki lehdet näyttää hyvältä, sekin nuupahtanut soilikin lehti piristyi kastelusta ja mädäntymässä ollut kirjava saintpaulian lehti lopetti mädäntymisen, kun leikkasin sen huonon osan kokonaan pois.




Aiemmin laittamani valkoiset saintpauliat on lähteneet hyvin, niissä on jo mukavasti pieniä lehtiä. Ja veteen juurtumaan laittamissa soilikeissa on yhdessä jo pieniä alkuja ja useammassa pientä juurta, joten kyllä vedessäkin onnistuu näköjään lisätä soilikkia! Taisi siitä pari lehteä kyllä nahistua pois, mutta monta on vielä hyvänä. Noistahan leikkasin tuolta tyvestä lehteä pois, en tiedä olisiko lähtenyt paremmin ilman leikkaamista.



Näyttää siltä, että tällä hetkellä nuo gesneriat valtaa suosikkikasvi-listalla tilaa. Olen aina kyllä tykännyt erityisen paljon juuri soilikeista ja santuista, ne on vain niin suloisia ja kiitollisia kasvattaa, kun kukkivat niin kauan ja upeasti. Kuparilehteä pitäisi saada ja jos saan niitä ikkunalautoja jossain vaiheessa hankittua lisää, haluan ehdottomasti lisää erilaisia santtuja ja soilikkeja.

Chilitkin näyttää oikein hyvältä, olen aloitellut niiden lannoitusta ja nätisti kasvaa lehtien koko. Pitää siirtää niitä länsi-ikkunalle vähitellen kasvamaan, jotta saavat tarpeeksi valoa.



Banaani teki muutaman pienemmän lehden tuossa välissä, ilmeisesti ravinteita puuttui ja hiukan meinasi kuivahtaakin. Nyt näyttäisi olevan tulossa taas kunnon kokoinen lehti, ainakin tuon lehtitötterön koosta päätellen. Lisäsin litkuja oikein kunnolla kasteluveteen ja olen kastellut päivittäin. Teen nyt banskulle ihan oman veden pieneen pulloon, muille kasveille kun ei tarvi ihan yhtä tymäkkää litkua olla.


Perhosorkideoilla on yhä kauniit kukat. Valkoisella on muutama lehti kärsinyt, sillä on jotenkin revennyt nuo lehdet ihan tyvestä. Muut lehdet näyttää terhakoilta ja kukkii tosiaan vielä. Kannatti ostaa ale-kukkasia!





lauantai 25. toukokuuta 2019

Koulintaa

Tänään puuhastelin vähän chilien ja sitruunoiden kanssa, laitoin osan isompiin ruukkuihin ja osan erotin omiin ruukkuihinsa, kun kasvoivat samassa. Olen pitänyt ne aika kosteana, joten ne irtosi nätisti mullasta ja sain ne ehjänä istutettua takaisin. Istutin taimet nyt syvemmälle ja seuraavalla ruukunvaihdolla taas hiukan entistä syvemmälle. Niitä varmaan täytyy alkaa myös lannoittamaan.


Sitruuna on kyllä kaunis taimi, tuollainen tuuhea ja pyöreälehtinen. Toivottavasti saisin siitä kasvatettua ihan puun. Satoa en uskalla toivoa, vaikka ilmeisesti sekin on mahdollista.



Istutin myös pistokasringistä saamani terhakkaan purppurajuorun nyt multiin. Se sai ihan umpiruukun, jonka toki salaojitin ruukkusoralla huolellisesti. Laitoin mullankin sekaan paljon ruukkusoraa. Minullahan on aina ollut kasveja myös umpiruukuissa ihan hyvällä menestyksellä, vaikka toki suosin ja suosittelen muillekin ennemmin reiällisiä ruukkuja. Kastelun kanssa saa olla huolella, jos käyttää umpiruukkuja. Tämä purppurajuoru menee varmaan amppeliin, kunhan ehdin punomaan sille sopivan.



Kliivia on nyt aika lailla upeimmillaan, sitä kyllä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä.


perjantai 24. toukokuuta 2019

Pikku puuhastelua ja soilikkien ihastelua

Pakko saada kasveille lisää tilaa, joten olen suunnitellut uusien kukkalautojen lisäksi kukkahyllyä olohuoneeseen. Meinasin sen väsätä laudasta ja narusta, tai ehkä mies sen väsää. Se tulisi siis kattoon roikkumaan. Sellaisen voisi tehdä myös ikkunalle, mutta ajattelin sen laittaa tuohon valoisimmalle seinustalle. Siihenkään ei silti ihan älyttömästi valoa tule, joten se on hajavalon kasveille sopiva paikka. Saa nyt nähdä, milloin ehditään toteuttamaan.

Kukkahyllyn ja ikkunalautojen lisäksi aion tehdä näitä miniamppeleita, joihin laitan toistaiseksi kukkalautojen alle roikkumaan pieniä kaktuksia. Haluaisin kaktuksille ihan oman hyllyn tai pöydän, johon voisi laittaa lisävaloakin. Niiden täytyy olla vähintään länsi-ikkunalla tai talvella mieluiten eteläikkunalla, mutta lisävalon turvin ne voisi sijoittaa muuallekin. Niille voisi laittaa vaikka ihan tavallisen seinähyllyn ja siihen spotin.


Sain pistokasringin toiselta viikolta lisää juoruja, jotka oli kyllä niin pahoin muusaantuneet pakkauksen kastumisen takia, että ne meni roskiin. Nyt kolmannelta viikolta sain aloen poikasen. Se on hiukan pehmeä, mutta toivottavasti jää henkiin ja alkaa kasvaa. Ihan hauska lisä kokoelmiin!


Soilikit on kyllä jotain ihan mieletöntä! Ne on vain niin kauniita kukkiessaan ja myös viherkasvina suloisia. Kaikki värit kukkivat nyt täyttä häkää, kaikissa on myös mieletön määrä nuppuja. Kyllä vain kelpaa katsella kukkalautaa täyttä kukkivia soilikkeja! Haluaisin lisää röyhelökukkaisia ja kaksivärisiä, joita voisi kyllä vaikka tilata ulkomailta. Briteissä ainakin on luotettava kauppa, Dibleys. Katselin hiukan sieltä soilikkeja ja santtuja, ja olisin saman tien voinut tehdä yli satasen tilauksen...Siellä olisi kaiken muun ihanan muassa aivan upeita tummia, lähes mustia soilikkeja.







Tein pitaijan taimille ensimmäisen harvennuksen, jotta saisivat toivottavasti vähän boostia kasvuun ja tilaa ympärilleen. Siemenet iti todella hyvällä prosentilla, joten niitä ei olisi tarvinut ihan tuollaista määrää laittaa. Hidasta on kasvu, mutta söpöjähän nuo pienet piikit on.