Soilikkien pelastusprojekti

Kävin kurkkaamassa lempikukkakauppani täällä omalla kylällä ja olihan siellä taas vaikka mitä ihanaa. Olisin halunnut siksak-lehtisen lehtikaktuksen (muistutti kalanruotokaktusta), pinkin muulinkorvan, ison variegata-tyräkin, ison kaktuksen, violettisävyisiä pieniä perhosorkideoita... Harmi kun tilaa ei oikein ole. Sen lehtikaktuksen taidan käydä ostamassa vielä. Se sopisi hyvin keittiön ikkunalle aarnipeikon viereen, kauniisti korostaisivat toisiaan, kun olisivat niin erilaisia. Se vain oli minun kasvihankinnaksi kohtalaisen hintava, 21 euroa. Ei siis kallis kylläkään tuon kokoiseksi lehtikaktukseksi, mutta minähän olen oikea piheyden perikuva kukkaostoksilla...

No piheys kuitenkin unohtui tyystin niiden pienten perhoskämmeköiden kohdalla. Niitä oli neljä erilaista, violettisävyisiä kaikki. Olisin ehkä mieluiten ostanut kaikista tummimman, mutta päädyin lopulta valitsemaan hieman vaaleamman, mutta ehkä parempikuntoisen. Hinta oli 15 euroa. Tämä näyttää kuvassa herkästi vaaleammalta, tuossa viimeisessä kuvassa näkyy se aito väri. On kyllä ihana!

Kauppias kysäisi kassalla, että haluaisinko mukaan elvytettäviä soilikkeja ja tokihan minä halusin, joten sain kaupanpäällisiksi ison kassillisen kuivahtaneita soilikkeja. Laitoin ne heti haaleaan kahviveteen likoamaan ja katselin, että ehkä ei ihan kaikki enää selviä, kun oli jo niin surkeina. Mutta niin vain aamulla oli virkeitä soilikkeja vastassa, kaikki oli nousseet ja väri kirkastunut lehdissä. Nyt vain maltilla kastelua ja muutaman viikon päästä mullanvaihto. Jospa näille löytyy kotikin jostain, minulle ei kyllä mitenkään mahdu seitsemää uutta soilikkia just nyt!

Helmivillakkokin alkoi rutistamaan helmiään, ne taitaa hernevillakon kanssa molemmat kuolla pois. Testaan kyllä joskus uudelleen, jos nuo heittää henkensä. Saapa nähdä, mitä on kaamoksen taltuttua vielä elossa.

Olen menossa taas käymään Ikeassa muutaman viikon päästä, virallisesti joululahjaostoksille, mutta voihan olla, että joku kasvikin tarttuu matkaan. Toivottavasti siellä on muutakin kuin pelkkiä joulutähtiä ja tulilatvoja. Haluaisin ehkä vielä lisää perhosorkideoita, jos sattuu kauniita värejä olemaan hyllyssä.

Muorinkukat on kyllä kivoja lisättäviä. Hienosti lähtee lehtipistokkaasta ainakin nuo testaamani lajit kasvamaan. Pitää nämä laittaa pian ruukkuihin. Myös terraarioon pitsilehtien ja muutamien akvaariokasvien kanssa laittamani caperata Rosso on kasvanut tosi hienosti. Olen pitänyt pientä klipsilamppua terraarion päällä, niin on saaneet valoa. Pitsilehtikin kasvaa siellä kauniisti. Pitää yrittää jonain valoisana päivänä ottaa kuva tuosta terraariosta. Akvaariokasveista Hydrocotyle tripartita kasvaa jotenkuten ja kääpiökeihäslehti tekee juurakosta uutta lehteä, mutta kuivattaa ne heti jos pääsee kasvualusta yhtään kuivumaan.

Kaamosta

En meinaa malttaa odottaa vuoden vaihtumista ja sitä, että pääsen vaihtamaan kasvualustoja ja isompia ruukkuja niitä kaipaileville kukkasille. Aion tammikuussa aloitella viimeistään, saintpauliat ja soilikit ensin, sitten ainakin unelma, osa juoruista, kuparilehti, papinkaura, jukka... Olen jo alkanut hankkia ruukkuja ja ehdin myös kasvualustaan matskut ostella ennen hommiin ryhtymistä. Perliittiä, kasvusammalta, kookosta, kaarnaa ja moleria. Lecaa löytyykin jo.

Amppelisoilikin kaikki pistokkaat mätäni. Emokasvissa on vielä muutamia vihreitä kohtia ja voihan olla, että se vielä tuosta toipuukin. Uusia raatoja ei ole tullut, mutta onhan tämä valotilanne niin onneton, ettei ihme vaikka tulisi lisääkin menetyksiä. Tällä hetkellä valoa on noin 4-5 tuntia päivässä, eikä sekään mitään kirkasta valoa ole. Nyt ei vielä edes ole kaikista pimein aika!

Osa kasveista näyttää kyllä upeilta kaamoksesta huolimatta, muun muassa tämä rönsylilja Bonnie, joka on siis kiharalehtinen ja valkokirjava versio. Se on tosi tuuhea ja sillä on paljon noita syrjähyppyjä, eli rönsytaimia. En aio leikellä niitä nyt pois, annan ainakin jonkin verran niiden kasvaa. Tuo on tälle hyvä paikka, sopii levittättymään kunnolla.

Yksi kukoistavista on yllättäen kiiltojukka aka jukkapalmu (ei siis ole palmu ollenkaan, vaan yucca). Se on tuossa länsi-ikkunan edessä kukkatelineessä, hyvin pienessä ruukussa ja tavallisessa kukkamullassa. Kastelen ehkä 1-2 viikon välein ja tässä on koko ajan uusi lehtipiikki tulilla. Komeasti kasvaa ja on kyllä silmää miellyttävä kasvi, kerrassaan.

Kaktuspöytä näyttää niin hienolta, kun kaikilla on saviruukut!

Ja tällainen on kasviharrastajan piilopullo. Ostin tuollaisen pienen viinapullon hätävaraksi, jos joskus löytyy jotain ötököitä kasveista. Alkoholilla voi monia ötöjä tappaa ja häätää.

Saviruukkujen ihanuus

Tunnustaudun täysin perinteisten saviruukkujen ystäväksi. Ne on yksinkertaisia, kestäviä, halpoja ja väri korostaa kauniisti kasvien vihreyttä. Niitä saa myös harmaina, vaaleina ja tosi tummina, näillä saa vaihtelua terrakotan sävyyn halutessaan. Saviruukku hengittää, luovuttaa kosteutta ja sopii lähes kaikille kasveille. Vain kaikista juopoimmat tapaukset kannattaa laittaa muoviruukkuihin, paitsi jos on laiskempi kastelija ja sen vuoksi kaipailee ruukulta enemmän kykyä sitoa, kuin haihduttaa vettä. Saviruukkuja voi muuten myös maalata, mikä vaikuttaa kyllä hengittävyyteen tottakai.

Kaktuksille ja mehikasveille en tiedä parempaa ruukkua, kuin tavallinen, pohjareiällinen saviruukku. Urakoin eilen uusimmat tulokkaatkin uusiin ruukkuihin ja kyllä on nyt kaunis tuo kaktuspöytä! Osalla kaktuksista oli tosi isot juuret, oikein vankat ja laajat, lähes koko ruukku täynnä juurakkoa. Yritin poistaa juurten seasta mahdollisimman paljon vanhaa multaa, tai jotain kookos-perliitti-seosta se suurimmalla osalla oli. Joillakin oli myös turvetta seassa.

Mehikasveilla taas oli hirmu pienet juuret, siis ihan mitättömät noihin kaktusten valtaviin juurisutteihin verrattuna. Mehikasvejahan pidetäänkin usein ryhmiin istutettuna laakeissa astioissa. Osalle kaktuksista taas suositellaan hyvin korkeaa, mutta kapeaa ruukkua, koska ne kasvattavat pitkät juuret syvemmälle maahan. Mehit kannattanee siis kastella pinnalle ja kaktukset taas aluslautasen kautta. Mehien kanssa saa vain olla huolella, ettei kaatele vettä ruusukkeisiin seisomaan, varmaan mätänevät moisesta aika helposti.

Tein taas kohtalaisen rakeisen sekoituksen, laitoin 2 osaa lecaa, 1 osan tavallista kukkamultaa ja 1 osan kaarnaa. Kaarna saisi olla hiukan pienempää palaa noihin pikkuisiin ruukkuihin, mutta kyllä tuo isompiin ruukkuihin on aivan käypää. Jospa tuo multa jäisi vähitellen kokonaan pois, kun saisin aikaiseksi etsiä halvalla perliittiä tai moleria, sekä kaarnaa ja kookosta. Valmiita mullattomia mixejä löytyy varmasti myös, mutta ovat hintavia. Voisin vaihtaa vaikka kaikki kasvit vähitellen mullattomiin, juopoimmille voisin laittaa sekaan kasvusammalta. Tuollaista kasvualustaa tarvisi tosi harvoin vaihtaa, voisi vain lisätä aina kun vaihtaisi isompaan ruukkuun.

Ruukunvaihdosta tulikin mieleen, että osa santuista alkaa olemaan jo mullanvaihtoa vailla. Ainakin Chantaspring ja LE-Macho näyttävät vähän sellaista merkkiä. Kunhan tammi- ja helmikuu koittaa, alan myllertää oikein urakalla!

Kaikilla kolmella perhosorkidealla on uudet kukkavanat. Pitäisi raaskia nuo kaksi uudempaa purkaa ja purkittaa uusiksi, mutta kun niin kivasti niiden kanssa nyt menee, niin odotelkoon vielä. Siellä juurten seassa on se hemmetin taimipotti, joka jossain vaiheessa alkaa vaivaamaan kasvia. Mutta ehtii sen sieltä kaivella myöhemminkin. Nyt aion ihmetellä uusien kukkavanojen kasvua ja kukkien avautumista. Joskus uusintakukituksessa voi tulla vähän erilaista kukkaa, kun ei ole yhtä tehokkaat lannoitteet ja hormonit käytössä kotioloissa.

Raaskukokoelma

En syyttä tätä kaamosaikaa pelännyt, alkaa olla aika kiva kokoelma eriasteisia raaskuja kukkapöydillä. Toinen kuparilehti pääsi ennen kaamosta kuivahtamaan kunnolla, eikä ole siitä kovin hyvin toipunut. Pienesti uutta kasvua näkyy, eli toivoa vielä löytyy. Kehtolehti on ihan lörppänä, yhden Rose Bouquetin taimen olen vissiin hukuttanut ja mädättänyt, hernevillakko on ihan varjo entisestään ja tuo valkea soilikki vain kituu menemään. Kaikissa on vielä elävääkin, mutta ainakin hernevillakon, Rose Bouquetin ja kehtolehden epäilen olevan mennyttä kalua. Todella tarkkana saa olla kastelun kanssa, tasapainoa on vaikea löytää ja onhan huoneilmakin kuivunut syyskesän kosteudesta huomattavasti.

Pienet saviruukut on tulleet, pitää hakea ne iltapäivällä, kunhan mies tulee maasturilla töistä. Tiet on sen verran sohjoiset, etten viitsi kauppakassillani lähteä liikenteeseen, jään satavarmasti kiinni sen kanssa. Kukkaruukut joutuu siis odottelemaan. Ehkä illalla tai huomenna aloitan urakan, kuusitoista kaktusta ja mehiä olisi uutta ruukkua vailla. Nuo isommat kaktukset ja isoin mehi menee siis 11 cm ruukkuihin ja loput laitan niihin pieniin 7 cm ruukkuihin. Onnistuin jo pudottamaan Halloween-mehikasvin lattialle ruukustaan, sen multa on ihan rutikuivaa ja se keikahtaa niin herkästi. Hyvä saada se painavampaan ruukkuun.

Kunnon kastelusta huolimatta tämä kaktus ei ole pullistunut yhtään, mutta ei kyllä ole surkeammaksikaan mennyt. Katsotaan, mille se alkaa. Se oli tullessaan sellainen pyöreä ja pullea ja on vain korkeutta kasvanut. Tai ehkä sekin on vain tuon kutistumisen myötä tullut kuvitelma, Haluttaisin nähdä sen juuret, mutta en nyt viitsi rassata sitä enempää. Kastelen joskus tammikuussa uudelleen, jos on vielä hengissä ja katson keväällä juuret sitten tarvittaessa. Voihan olla, että se mököttää nyt ruukunvaihdon takia, eikä ota vettä vastaan kuin vasta keväämmällä. Vähän tässä kaktusten sielunelämässä on vielä opettelemista, mutta vastahan niihin olen tutustumassa. Nyt alkaa olla kohtapuoliin vuosi aikaa ensimmäisten kaktusten ostosta, ostin ne ekat Ikeasta.

Kaikki muut sen aikaiset hankinnat on kasvaneet ihan hyvin, esimerkiksi tuossa keltapiikkisessä pötkyläkaktuksessa (juu, asiantuntevia nimityksiä, lajihan saattaisi olla esimerkiksi Weberbauerocereus johnsonii) on hyvin tullut kasvua niukasta kastelusta huolimatta. Näkyy hyvin tuo kasvuraja, missä vaiheessa on tullut tähän kotiin. Kasvu on ohuempaa, vaikka on ollut eteläikkunalla. Tuossa näkee hyvin, kuinka valtavan paljon suurin osa kaktuksista vaatisi valoa kasvaakseen pulleina ja hienoina. No, näillä mennään.

Tämä mehikasvi on kai lajiltaan Crassula sp."Springtime". Se on myös mullastaan ihan rutikuiva, mutta lehdet on tosi pulleat ja kovan tuntuiset vielä, joten en usko, että kastelua kaipailee isommin vielä. Laitan senkin siis uuteen ruukkuun viimeistään huomenna ja siinä kyllä vähän pakko kostuttaa multaa. Toisaalta tästä on useassa lähteessä maininta, että on kesäisin lepotilassa ja tämä on jo nyt ehtinyt venyä jonkin verran, joten voipi olla, että kastelu olisi hyväksikin? Tämä oli aika tiivis kimppu silloin ostettaessa ja on minusta ainakin sentin pari kasvanut. Näitä on kyllä kiva seurata, millaiseksi kasvavat sisätiloissa. Pikku testi siis, että kannattaako jatkossa mehejä ostella. Näille ei olisi mikään mahdoton homma asentaa led-valoa tuohon ikkunahyllyn alapuolelle, mutta en vielä tiedä, alanko sellaiseen. Alunperin kun on ollut se periaate, että pidän vain sellaisia kasveja, jotka ilman lisävaloja sisällä pärjäilee.

Nyt kun kasvivaloja ei vielä ainakaan olohuoneessa ole, on kiva nauttia akvaarioiden tuomasta tunnelmasta. Olohuoneessa on kaksi allasta, joissa molemmissa on myös kasveja. Koko akvarismi on minulla alkanut kasvinäkökulmasta, kalat on tulleet siinä sivussa. Tällä hetkellä tämä ns. pääallas on tosi paljas, yleensä se on ollut niin täynnä kasveja, että hyvä kun kaloja on näkynyt. Laitoin sinne vähän lisää valoa ja jos vähitellen taas herättelisi tuota vesikasvi-innostustakin. Vesikasvien hyvä menestys vaatii lähes päivittäistä lannoitteiden lisäystä ja vaativampien lajien kauniina pysyminen vaatisi myös hiilidioksidi-lisää, mutta olen aika hienosti saanut ison liudan kasveja menestymään myös ilman hiilidioksidia. Tällä hetkellä en lannoita häpeäkseni akvaariokasveja mitenkään, mutta kyllä nuo tällä hetkellä löytyvät lajit kasvaa ihan pelkällä kalankakallakin. Akvaariosaralla olisi paljonkin suunnitelmia, haluaisin nuo molemmat olohuoneen altaat pois ja tilalle sellaisen 300-400-litraisen altaan synnyttävillä hammaskarpeille (platy, miljoonakala jne.). Tämä on kuitenkin pitkän ajan suunnitelma ja toistaiseksi mennään näin.

Tuollainen pieni sivujuonne tuohon väliin, ei siis ole tarkoitus tätä blogia sotkea akvaariojutuilla. Kunhan nyt halusin esitellä vähän sitäkin puolta, kun kerran uuden kuvan tuosta isoimmasta altaasta otin. Akvaarioaiheinen blogihan minulta myöskin löytyy, mutta se on ollut nukuksissa jo pitkän aikaa. Ehkä vielä innostun sinnekin kirjoittelemaan jossain välissä.

Aion hankkia muistikortinlukijan, niin saan helpommin siirrettyä järkkärillä otettuja kuvia koneelle. Nyt koko blogi on täynnä kännykkäkuvia, mutta jatkossa sitten saattaa olla, että tulee niitä oikealla kameralla otettuja kuvia ainakin välillä. Hankittiin nimittäin pöytäkone, joten ei tarvisi enää räpistellä tabletilla niiden kuvien kanssa. Onhan tämä kirjoittaminenkin ihan erilaista kunnon näppiksellä, kännykällä naputtelu on tympeää.

Pullukoita lehtiä

Näissä uusissa mehikasveissa on niin hullun pullukat lehdet, tosi suloiset! Mehikasveissa on kyllä mieletön kirjo, tosi hassuja lajeja, mielenkiintoisia värejä ja rakenteita ja geometrisiä kuvioita. Asuapa jossain lämpimässä paikassa, minulla kyllä olisi iso kaktus- ja mehitarha pihalla. Youtubessa on aivan upeita esittelyvideoita, kateellisena olen niitä katsellut. Joitakin mehikasveja on toki olemassa Suomenkin oloihin, siis jotka talvehtivatkin Suomessa. Sellaisin kivikkokasvien tarhan voisi väsätäkin pihalle.

Amppelisoilikki ei näytä selviävän, se alkoi mädättää lehtiään ja varsiaan. Olen varmaan kastellut liikaa kerralla. Kituva se on kyllä ollut koko ajan, aivan surkea ja ihan mitätöntä se vähäinen uusi kasvukin. Otin siitä terveimmät latvukset talteen, laitoin yhden kookokseen ja kolme sammaleeseen, saa nähdä juurtuvatko. Lopun raaskun nostin länsi-ikkunalle ja amppelisoilikin amppeliin nostin albovittata-juorun. Se näyttääkin kauniilta tuossa.

Kehtolehti on myös ihan surkeana, en tiedä mikä sille tuli. Se on ihan veltto ja osa lehdistä ruskettunut. Saa nähdä, toipuuko tuosta enää. Se ei muutenkaan ole ollut läheskään niin ihana, kuin muistelin vuosien takaa, joten en itke sen perään, jos vaikka kuoleekin. Samoin tuo amppelisoilikki saa mennä, en uutta hanki kyllä, jos ei tuosta elpymään ala. Ei mitenkään ole sykähdyttänyt.

Jos on ollut vähän surkeutta, on myös onneksi uutta kasvuakin näkyvissä. Vaihdoin herttalyhtyköynnökselle kasvualustan ja se ainakin näyttää tykkäävän, kun pukkaa uutta lehteä. Samoin pieni Ikean-ostos keihäsanopinkieli lykkää uusia piikkejä tulemaan, vaikken ole kastellutkaan sitä kuin kerran. Meinasin sen vaihtaa myös vähän isompaan ruukkuun, mutta en vain tiedä mistä löytäisin sopivan saviruukun. Sille pitäisi olla noin 9 cm ruukku. Harmi, kun tuota kokoa ei ole mistään löytynyt. Se olisi monelle kaktuksellekin jo keväällä tarpeen.

Pienempi peikonlehti avasi niin kauniin lehden, on hauskasti toiselta puolen liuskoittunut. Isompaan peikkoon on tulossa sivuhaaraan pieni lehti ilman liuskoittumista. Pitäisi ostaa noille peikoille kunnon tuet, että saisivat kasvaa ylöspäin sitä vasten. Meinasin, että sidon ne seinälle narulla, mutta sellainen on kyllä vähän vaikea systeemi, jos haluan joskus siirrellä kasveja.

Santuista Rob's Chilly Willy on alkanut kasvattaa vauvalehtiä, samoin Moroznaya Vishnya. En muista, olenko niiden kasvusta vielä raportoinut. Paljon on vielä starttaamatta, mm. Rupicola, Mikinda Girl, Frozen In Time, LE-Margarita... Jospa nuo kaikki vielä starttaa, vaikka kauan näyttää menevän.

Uusia pikkupalleroita

Kävin tänään kaupungissa ja tottakai parissa kukkakaupassa plus marketin kukkaosastolla. Toinen kukkakaupoista on pieni ja varmaankin lähinnä leikkoihin erikoistunut, siellä on pieni ja aika vähän vaihtuva valikoima. Tänään olisi ollut aivan ihana viheradiantumi (Maiden Hair Fern, Adiantum raddianum ehkäpä) viidellä eurolla, mutta tilanpuutten vuoksi jätin sen ostamatta. Muuta mielenkiintoista siellä ei ollut, vaikka leikkokimput olikin hirmu kauniita ja taitavasti tehtyjä.

Toinen kauppa, Kukkatupa, onkin sitten eri maata. Sen valikoima on vaihteleva, siellä on vähän erikoisempiakin kasveja ja lajeja on tosi paljon. Jätin ostamatta valtavan kokoisen nahkamuorin, kauniit Tillandsia Ionanthat, Hobbit-rahapuun ja alennuslaarin vähän rähjäisen hienohelman, edelleenkin tilanpuutten vuoksi. Mutta minikaktuksia ja minimehikasveja olikin vaikeampi vastustaa. Ne oli vain kaksi euroa kappaleelta ja ostin niitä kuusi, löytyi tosi hauskoja piikikkäitä ja ihana pieni mehikasvi. Siis aivan parhaita! Alelaarista löysin vielä söpösen pensasportulakan (Portulacaria afra) eurolla. Eli seitsemän pientä uutta ihanuutta. Kuvat tuli nyt ihan missä järjestyksessä sattuu, mutta otin siis kaikista kuvan itsekseen ja sitten koon näyttääkseni myös siten, että pitelen ruukkua.

Marketeista toisessa isossa on aina mahtava lajivalikoima, mutta koska pyrin välttelemään marketeista kasvien ostoa, sieltä jäi hyllyyn aivan mieletön punainen flamingo, musta flamingo, keltainen perhosorkidea, japaninkäpypalmu tai japaninkävykki kai uudemmalta nimeltään, henkeäsalpaava variegata pensasportulakka amppelissa, erilaisia muorinkukkia...Ostin vain alennushyllystä kahdella eurolla yhden Halloween-mehikasvin ja normihinnalla neljän euron mehikasvin. Näiden lajeja en ole selvitellyt, kuten en kaktustenkaan, ne on vähän haastavia minulle.

Mutta että voi ihminen olla onnellinen ostoksistaan! Rahaakaan ei mennyt noihin paljon mitään, mutta aivan on hymy korvissa niitä ihastellessa ja täydentynyttä kokoelmaa mallaillessa. Vaihtelin vähän kasvien paikkoja, laitoin juorut, hopeaköynnöksen, nauhaposliinikukan ja muutaman muun länsi-ikkunalaudalle ja eteläikkunan hyllylle sitten nostelin isot nimettömät santut ja White Madonnat, sekä kaktuspöydältä muutamia kasveja. Näin sain tilaa kaktuspöydälle ja siihen sopii siis muutama söpöläinen vielä. Kunhan saan länsi-ikkunalle ne toiset ikkunalaudat, alkaa olla kivasti tilaa santuille siellä. Varmaankin jossain vaiheessa annan pois nuo nimettömät santut ja toisen White Madonnan, haluan keskittyä noihin nimellisiin.

Tämä ainakin näyttää tykänneen vesihörpystä, kasvua on tullut ja on niin terhakka. Tilasin 24 kappaletta pieniä saviruukkuja lisää, saan vaihtaa uusille ostoksille ruukut ja tälle kuvan tyypille myös. Ostin muutamia 11cm ruukkuja myös, kun on joitakin hiukan isompia odottamassa saviruukkua. Uudet ruukut tulee varmaan ensi viikolla ja koska minulla on vähän lomaa, aion pitää ruukutuspäivän sitten saman tien.

Saintpaulian taimille pitää myös keksiä kivemmat ruukut kevääksi, nuo ei pitemmän päälle kyllä kelpaa, siis pinkit taimiruukut. Toisaalta saviruukut olisi edulliset, mutta ei ne kovin hyvin passaa santuille. Pitää miettiä ja katsella, jos löytyisi jotain kivaa. Ehkä jotain romanttista tai herkkää, en tiedä. Trailit näyttäisi ihanilta jalallisissa tai muuten vähän korkeammissa ruukuissa. Minit tottakai tarvii pienet ruukut. Ja kun en mitään älyttömän hintaisia halua, enkä kaikille samanlaisia. Kirppareita pitäisi päästä kiertämään. Samanlaiset saviruukut passaa hyvin kaktuksille, mutta santuille haluan vaihtelua.