Uhkapeliä

Katselin tuossa muutamia hyviä kaktusharrastajien videoita ja tulin siihen tulokseen, että olen kastellut näitä omia ihan liian vähän ja suurin osa näyttää ihan selviä janon merkkejä. En vain ole uskaltanut niihin reagoida, etten vain tapa liikakastelulla kaikkia. Syksyä kohtihan hiukan kastelin enemmän, mutta en tarpeeksi usein. Vaikka nyt onkin jo aika pimeää, uskaltauduin kastelemaan kaktuksia vielä. Suurin osa näyttää ottavan asian hyvin, vankistuneet tai kasvaneet. Vain muutama on sellainen, ettei ole näkynyt mitään muutosta.

Kaktukset on muutenkin olleet nyt intoilun ja tutkimisen kohteena, tuo kaktuspöytä on niin hieno ja olisi niin paljon upeita lajeja, joita haluaisin itselleni. Hiukan hirvittää se, kun osa lajeista kasvaa ajan kanssa tosi isoiksi ja piikit niissä on oikeasti jo vaarallista kaliiberia, tosi kovat ja pitkät. Ajatuksen tasollakin sellaisen puolimetrisen, valtavapiikkisen kaktuksen päälle horjahtaminen tuntuu aika kamalalta, eikä kaktusten siirtely, ruukuttaminen ja muu käsittely sitten isompana ole todellakaan yksinkertaista. Mutta en aio antaa näiden ajatusten hidastaa, lahjoitan vaikka jonnekin kirjastoon tai muuhun julkiseen tilaan sitten niitä, jos en enää itse niiden kanssa pärjää. Ja joka tapauksessa kaikki lajit on näissä olosuhteissa sen verran hidaskasvuisia, ettei ne jutut ole vielä aikoihin edessä.

Liisantyynyn pistokkaat mätäni, kastelin varmaan liian märäksi ja pussikin jäi umpinaiseksi, en muistanut tehdä ilmareikiä niihin. Hupsista vain. Mutta on ne aika alttiita näköjään muutenkin mätänemään, isoin ruukkukin näyttää mätänevän kokonaan tyvestä. Kaksi pienempää ruukkua on ainakin toistaiseksi ihan ok. Saapa nähdä, jääkö tuosta mitään jäljelle. No, ostan joskus uuden, jos tämä ei nyt onnistu.

Pitäisi alkaa kaksi liian pienessä ruukussa kituvaa soilikkia laittamaan isompiin ruukkuihin, valkoinen ja pinkki. Meinasin niille laittaa ihan perusmixin, eli lecaa, multaa ja vähän kaarnaa. Ne on vähän surkeina, toivottavasti piristyvät sitten. Taidan laittaa myös yhden kesällä kasvatetun taimen saviruukkuun, kun pursuaa kohta ulos taimiruukustaan.

Kyllä tämä ilmojen kuivahtaminen pakkasten myötä ja valon vähyys näkyy kasveissa, ne on vähän nuupollaan suurin osa. Toivottavasti kestävät vielä muutaman pimeän kuukauden, sitten alkaa taas onnen ajat, kun päivät pitenee. Ne ajat jo siintelee mielessä ja aion laittaa paljon pistokkaita tulille heti alkuvuodesta, jotta on paljon annettavaa, vaihdettavaa ja ehkä jopa myytävääkin. Juoruja laitoin jo juurtumaan, kun alkoi osa olla niin pitkäoksaisia. Otin Pale Pumasta, albovittatasta, rionjuorusta ja zebrinasta oksia. Niistä osa on jo pistänyt juurenalkuja esille, eli hyvin näyttää juurtuvan, vaikka onkin ns. huono vuodenaika ja valotilanne juurrutukselle.

Meinasin alkuvuodesta laittaa santtuja, soilikkeja, juoruja, kiiltoliisukkaa, kuparilehteä, muorinkukkia, kilpipiileaa, kaktuksia, rönsyliljoja ja herttaköynnösvehkaa juurtumaan. Jos pääsen johonkin pistokasvaihtoon ihan käymään, voin ottaa sinne mukaan sitten vaikka pitaijankin (niitä kun on kolme). Olisi kyllä kiva päästä johonkin tapahtumaan, ainakin Martat kuulemma sellaisia keväisin järjestää.

Olen hiukan ehkä luovuttanut ilmakasvien suhteen, kun niin moni harrastaja niistä sanoo, ettei ne ole sisäkasveja lainkaan. Eihän ne mitenkään kukoistavan tosiaan näytä, vaikka hengissä iso osa ovatkin pysyneet ja poikasia tehneet. Katselen nyt, miten nuo selviää talvesta ja mietin sitten, jos raaskisi sellaisen xerographican ostaa.  Xerographicat maksaa Suomessa noin 25-40 euroa koosta riippuen. Tuo hinta on aivan kohtuullinen siihen nähden, kuinka hidaskasvuisesta kasvista on kyse. Ja monta muutakin lajia olisi toivelistalla, mutta katsotaan tosiaan, kuinka nuo seitsemän jäljellä olevaa tästä kaamoksesta räpistelee yli.

Kateellisena olen katsellut jenkkilän ja brittien kasvinäyttelyistä videoita, uskomattoman hienoja kasveja ja varmasti niin mukavaa tavata yhtä innostuneita ihmisiä. Suomessakin isommissa kaupungeissa on jotain kasvitapahtumia, lähinnä varmaan Helsingissä. Esimerkiksi orkideanäyttelyitä, pistokasvaihtoja jne. Nämä on vähän sellaisia varjopuolia pohjoisen pikkukylällä asumisessa, joka paikkaan on pitkä matka ja harrastuskaverit on harvassa.