Saviruukkujen ihanuus

Tunnustaudun täysin perinteisten saviruukkujen ystäväksi. Ne on yksinkertaisia, kestäviä, halpoja ja väri korostaa kauniisti kasvien vihreyttä. Niitä saa myös harmaina, vaaleina ja tosi tummina, näillä saa vaihtelua terrakotan sävyyn halutessaan. Saviruukku hengittää, luovuttaa kosteutta ja sopii lähes kaikille kasveille. Vain kaikista juopoimmat tapaukset kannattaa laittaa muoviruukkuihin, paitsi jos on laiskempi kastelija ja sen vuoksi kaipailee ruukulta enemmän kykyä sitoa, kuin haihduttaa vettä. Saviruukkuja voi muuten myös maalata, mikä vaikuttaa kyllä hengittävyyteen tottakai.

Kaktuksille ja mehikasveille en tiedä parempaa ruukkua, kuin tavallinen, pohjareiällinen saviruukku. Urakoin eilen uusimmat tulokkaatkin uusiin ruukkuihin ja kyllä on nyt kaunis tuo kaktuspöytä! Osalla kaktuksista oli tosi isot juuret, oikein vankat ja laajat, lähes koko ruukku täynnä juurakkoa. Yritin poistaa juurten seasta mahdollisimman paljon vanhaa multaa, tai jotain kookos-perliitti-seosta se suurimmalla osalla oli. Joillakin oli myös turvetta seassa.

Mehikasveilla taas oli hirmu pienet juuret, siis ihan mitättömät noihin kaktusten valtaviin juurisutteihin verrattuna. Mehikasvejahan pidetäänkin usein ryhmiin istutettuna laakeissa astioissa. Osalle kaktuksista taas suositellaan hyvin korkeaa, mutta kapeaa ruukkua, koska ne kasvattavat pitkät juuret syvemmälle maahan. Mehit kannattanee siis kastella pinnalle ja kaktukset taas aluslautasen kautta. Mehien kanssa saa vain olla huolella, ettei kaatele vettä ruusukkeisiin seisomaan, varmaan mätänevät moisesta aika helposti.

Tein taas kohtalaisen rakeisen sekoituksen, laitoin 2 osaa lecaa, 1 osan tavallista kukkamultaa ja 1 osan kaarnaa. Kaarna saisi olla hiukan pienempää palaa noihin pikkuisiin ruukkuihin, mutta kyllä tuo isompiin ruukkuihin on aivan käypää. Jospa tuo multa jäisi vähitellen kokonaan pois, kun saisin aikaiseksi etsiä halvalla perliittiä tai moleria, sekä kaarnaa ja kookosta. Valmiita mullattomia mixejä löytyy varmasti myös, mutta ovat hintavia. Voisin vaihtaa vaikka kaikki kasvit vähitellen mullattomiin, juopoimmille voisin laittaa sekaan kasvusammalta. Tuollaista kasvualustaa tarvisi tosi harvoin vaihtaa, voisi vain lisätä aina kun vaihtaisi isompaan ruukkuun.

Ruukunvaihdosta tulikin mieleen, että osa santuista alkaa olemaan jo mullanvaihtoa vailla. Ainakin Chantaspring ja LE-Macho näyttävät vähän sellaista merkkiä. Kunhan tammi- ja helmikuu koittaa, alan myllertää oikein urakalla!

Kaikilla kolmella perhosorkidealla on uudet kukkavanat. Pitäisi raaskia nuo kaksi uudempaa purkaa ja purkittaa uusiksi, mutta kun niin kivasti niiden kanssa nyt menee, niin odotelkoon vielä. Siellä juurten seassa on se hemmetin taimipotti, joka jossain vaiheessa alkaa vaivaamaan kasvia. Mutta ehtii sen sieltä kaivella myöhemminkin. Nyt aion ihmetellä uusien kukkavanojen kasvua ja kukkien avautumista. Joskus uusintakukituksessa voi tulla vähän erilaista kukkaa, kun ei ole yhtä tehokkaat lannoitteet ja hormonit käytössä kotioloissa.