Silkkimaijan ylläri

Karanteenissa ollut silkkimaija on koko ajan voinut tosi hyvin, se ei ole hermostunut ollenkaan myrkytyksistä, paljasjuurisena pussituksesta eikä uuteen kasvupohjaan joutumisesta. Laitoin sille silloin aika läpäisevän pohjan ja olen kastellut aina kun alkaa olla pinnasta kuiva. Se myös nuokuttaa lehtiään, jos kaipaa vettä. Normaalisti varret on pinkeät, janoisena taipuisat. Leikkasin siitä heti alkuun pari vaurioitunutta lehteä pois, lopuissakin näkyy vanhoja vaurioita vähän, mutta uusia ei ole tullut, eikä ripsiäisen toukkia näkynyt enää. On kyllä niin kaunislehtinen kasvi.

Tällä on yksi lehdenalku ollut koko ajan samassa vaiheessa, olen sitä innoissani seuraillut ja toivonut, että se siitä alkaisi kasvaa. Tänään katselin maijan kunnolla otsalampun kanssa läpi ja huomasin sen juurella uusia varsipiikkejä puskemassa mullan alta, niitä oli ainakin kuusi kappaletta näkyvissä! Tästä kasvaa vielä upea yksilö, jos en sössi sen hoitoa totaalisesti!

Pikkuhiljaa valoa kohti mennään!

Koko ajan enemmän ihania merkkejä ilmassa, tai siis kasveissa. Uusia lehtiä, nopeampaa kasvua, elpymistä ja toipumista. Niin kiva seurata kasviparkoja, kun ne palaa elävien kirjoihin pitkän pimeyden jälkeen. Unelmakin on alkanut pukkaamaan uutta kasvua, eli se jää kuin jääkin henkiin, vaikka jo luulin muuta. Ja tuo uusi kasvu tulee vauhdilla, näillä kuvilla on muutama päivä väliä.

Tämä uusin lehtikaktus on niin hieno risukasa, odotan innolla että saan sen amppeliin. Minulla on listalla nyt muutamia lehtikaktuksia, joita yritän haalia itselleni. Saa nähdä löydänkö niitä.

Katselen tässä kirjoittaessani tuota aaltomaijaa, joka heiluttelee lehtiään siihen malliin, että heikkohermoisempi tilaisi kyllä jonkun Ghostbustersin tänne. Tuo heiluminen ei näytä yhtään siltä, miltä ilmavirran mukana heiluminen näyttää, vaan on hitaampaa ja vierekkäiset lehdet voi liikkua eri tahtiin ja eri suuntiin. Ihan mahtava kasvi!

Laitan tähän sekalaisia kuvia uusista lehdistä ja muusta hyvinvoinnista, siinä on muorinkukkien taimia, soilikki, herttalyhty, kultsi Happy Leaf, sp. Peru...

Kauneimpia lehtiä

Vapaapäivänä on aina aikaa enemmänkin ihastella kasveja ja tutkia niiden kasvua, mahdollisia ongelmia ja muuta sielunelämää tarkemmin. Tottakai nämä uusimmat on kaikkein kauneinta katseltavaa, kun niissä ei ole vielä minun hellästä huolenpidosta aiheutuneita vaurioita. Aaltomaijan nimensä mukaisesti aaltoilevat lehdet on hennon nukan peitossa ja sillä on uusia lehtiä tulollaan.

Tämä viheradiantumi ei vielä ole ehtinyt alkaa ruskettumaan, toivottavasti saisin sen pysymään elossa. Se vaatisi kyllä reilumpaa ilmankosteutta, mutta olen sumutellut ahkerasti ja sen vieressä on vesiastioita. Olen miettinyt jotain tarjotinsysteemiä noiden kosteutta halajavien alle, jos en nyt ihan tähän hätään löydä sitä ilmankostutinta mistään. Haluaisin mieluiten sen vanhanajan Ufoxin, se olisi tehokkain ja luotettavin. Niitä välillä on myynnissä, mutta ei nyt juuri sopivan välimatkan päässä ole.

Pesäraunioinen on pysynyt nättinä kyllä, sehän on nyt jo muistaakseni useamman viikon ollut meillä. Tykkään tästä tosi paljon, näköjään ei ihan heti ainakaan kuole. Tämä on myös ahkerassa sumuttelussa.

Silkkimaija pärjää hyvin, ripsiäisistä on ainakin toistaiseksi päästy ja mitään uutta vauriota ei ole näkynyt. Ihan mieletön tällä kyllä tuo lehden väritys! Näitä on myynnissä tosi isoinakin, toivottavasti saan tästä kasvatettua sellaisen komean ja ison. Haluttaisi siirtää jo tämä tuonne olohuoneeseen, mutta taidan vielä malttaa mieleni varmuuden vuoksi.

Alkaisi olla aika tehdä uusia amppeleita, tuo uusi kultsi Neon ja se viime kesän pistokasringin saaliina saatu kultsi Happy Leaf (aiemmin väitin sitä N'joyksi mutta onkin Happy Leaf) pitäisi siirtää amppeleihin. Ja uusi lehtikaktus myös. Kalanruotokaktus näyttää aivan vitsin hienolta, se on kasvanut ja nauttii tasaisesta kosteudesta. Tullessaan sillä oli tosiaan merkkejä kuivahtamisesta, mutta ne on mennyttä ja lehdet on tosi napakat.

Tämä lehtikaktuksen pistokas alkoi osoittaa kasvun merkkejä, kun siirsin sen valoisampaan paikkaan tuohon ikkunahyllylle. Hauska nähdä, miten sen kasvu jatkuu tuosta, nyt on vain tuollainen pieni nypykkä ilmestynyt kärkeen.

Ei hätiä mitiä

Näyttää, ettei ripsiäiset ainakaan ihan heti ole koko kasvikokoelmaa valloittamassa, en ole nyt enää uusia nähnyt peikoissa enkä myöskään silkkimaijassa ja kumppaneissa. Jatkan vielä eri sekoituksilla sumuttelua ja pyyhkimistä, mutta ehkä kohta uskallan jo tuon maijan laittaa pois karanteenista. Odottelen muutaman viikon vielä. Se näyttää tosi hyvältä, pukkaa uutta lehteä ja on oikein nättinä. Toki lehdissä näkyy ne jo tulleet vauriot, joista osa on ripsujen tekemiä ja osa mekaanisia. Jospa uudet lehdet olisi priimakuntoisia.

Peikonlehden uusin lehti on mielettömän kaunis, tasaisesti liuskoittunut. Annoin eilen vettä molemmille peikoille, pitää seuraavalla kerralla antaa jo vähän lannoitettakin, kun kasvavat kuitenkin kivasti.

Uusi kaunotar, aaltomaija voi hyvin ja kahisee ihanasti liikuttaessaan lehtiään. Se myös pukkaa uutta lehteä ja ainakin nyt voi hyvin. Saa nähdä miten saan sen viihtymään, kun ei niin kosteaa ole tuo huoneilma, mutta sen lähellä on kyllä vesiastioita tuomassa kosteutta ja sumuttelen sitä vähän väliä. Yritän kerätä nuo kosteudesta pitävät kasvit samaan paikkaan, tällä hetkellä siis tuohon länsi-ikkunalle, mutta voi olla että joudun ne kesällä siirtämään vähän varjoisempaan paikkaan. Aaltomaija viettää illat ja yöt nukkumisasennossa, lehdet supussa. Päiväksi se avautuu leveämmälle, lehdet nuokkuvat rennosti.

Kaktuspöydällä on pientä katoa käynyt, karvainen opuntia kuoli ja keltapiikkisestä pylväsrykelmästä yksi pylväs myös mätäni juuresta ja leikkelin sen pistokkaaksi, joka on nyt kuivahtamassa. Monet kaktuksista näyttää kuitenkin aivan hyvältä, hauska nähdä miten ne reagoivat lisääntyvään valoon nyt keväällä. Vähitellen alan niitä kastelemaan enemmän ja lannoitan miedolla lannoitteella.

Tuo uusi herttaköynnösvehka Lemon Lime onkin kultaköynnös Neon, sen lehdet on kultsimaisen puikulat. Passaa hyvin tuokin, ei haittaa. Molemmat yhtä nättejä.

Kävin eilen ennen töihin tuloa kukkakaupassa ja olihan siellä pari kivaa uutuutta. Tällainen viheradiantumi (Adiantum raddianum) eli neidonhiussaniainen tai enkuksi Maiden Hair Fern on tullut eteen joskus aiemminkin ja nyt sen ostin, on kyllä tosi herkän kaunis ja varmasti myös haastava hoidettava kosteudenkaipuineen. Laitoin sen pesäraunioisen ja unelman väliin, jotta saan samaa vauhtia sumutella ne kaikki.

Toinen upeus oli tämä Lepismium bolivianum, jonka yksi Facebookin kaktusryhmäläinen minulle ystävällisesti tunnisti. Taas siis uusi lehtikaktus, näitä on nyt siis jo neljä erilaista (plus yksi kituva marraskuunkaktus). Nämä on kiitollisia ja helppoja kasveja, kun vain muistaa että ne kaipaa tasaisempaa kosteutta kuin piikikkäät sukulaisensa ja mahdollisimman läpäisevän ja happamanpuoleisen kasvualustan. Valoa ne ei tarvi isoja määriä, mutta toki kasvavat paremmin kun saavat reilusti hajavaloa. Upeita, ja minusta sellainen nouseva kasviryhmä, nostellut suosiota kovasti.

Sormet syyhyää niin maan mahdottomasti, pitäisi päästä vaihtelemaan kasvualustoja ja osa kasveista kaipaisi isompaa ruukkua. Vieläkin on vaiheessa se kookoksen ja perliitin hankkiminen, kaarnaakin pitäisi ostaa. Hankalaksi hankkimisen tekee se, ettei näitä kaikkia saa vissiin samasta nettikaupasta, eli tulee kahdet toimituskulutkin sitten.

Otin kilpipiileasta kuvan, vaikka sillä osa lehdistä onkin hieman vaaleampia, ehkä on jotain ravinnepuutosta. Se on kuitenkin myt kasvanut tosi nätisti, kun olen uskaltanut kastella enemmän. Se vaatii yllättävän paljon kastelua, ainakin tuossa paljon lecaa sisältävässä mullassa ja saviruukussa ollessaan.