Kääryleet aukesi ja pari uutta

Kävin Oulussa mutkan ja piipahdin  isomman ostoskeskuksen kukkakaupassa  "katselemassa". Oikein hyvää laatua oli tarjolla ja lajikirjokin aivan kiva. Ostin pienen kääpiökissuksen ja alepöydältä löytyi vielä muorinkukka Peperomia marmorata, jossa on kukkakin. Muoreissa on paljon aivan upeita lajeja, niihin on helppo kyllä sortua kaupassa. Tämäkin marmorata niin hieno, lehdissä hopeanharmaa kuviointi ja punertavat varret.

Kääpiökissuksessakin on paljon uutta kasvua ja kauppiaan mukaan kasvaa vauhdilla, kun nyt alkaa lannoittamaan. Tämä pääsee keittiöön amppeliin, se voisi viihtyä ainakin kesän tuolla pohjoisikkunalla.

Peikonlehdet on aukaisseet lehtikääröt, kaunis on uusi lehti kummassakin. Seuraavaa odotellessa!

Aarnipeikonlehti on lähtenyt valtavaan kasvuun, se on kyllä jo nyt aivan kuin eri kasvi. Siitä tulee tuota vauhtia kyllä tosi hieno ja siitä saa pian jo pistokkaita napsittua. Sille kyllä näyttää sopivan tuo pohjoisikkuna ja kestomulta.

Löysin ötököitä rionjuorusta, jotka olin tunnistavinani kirvoiksi. Lehdillä oli valkoista pientä roskaa, joka on kuoriutuneiden toukkien kuoria ja siellä täällä näkyi tummia pikkuisia kirvoja. Kastelin koko kasvin kunnolla ja suihkuttelin muutamaan kertaan mäntysuopavedellä. Pitää uusia käsittely muutaman päivän päästä. Jotain harsosääskiä on myös näkynyt. Eipä tällä ostotahdilla ja huolettomalla asenteella karanteenin suhteen voi muuta odottaakaan, kuin ötököitä.

Pitäisi alkaa punomaan amppelia kääpiökissukselle. Muorinkukka pääsee varmaan tässä vaiheessa kukkapöydälle jonkun isomman kasvin varjoon. Pitää se laittaa sitten ikkunalle, kunhan saan lisää ikkunalautoja.

Liuskoittuneita lehtiä

On kyllä jännää seurata peikonlehtien uusia lehtiä. Ne nousee edellisen lehden varresta esiin ensin piikkinä, lehti tiiviillä rullalla, sitten koko komeus vähitellen avautuu. Molemmat peikot on tehneet vain liuskoittuneita lehtiä, mikä on kyllä kiva. Osa peikoista saattaa pienempänä pitkäänkin tehdä vain sileitä lehtiä.

Paikallisessa kukkaputiikissa oli huonekasveihin keskittyneet teemapäivät, amppelintekoa, tuote-esittelyä, neuvontaa ja tarjouksia. Pysyin erittäin hyvin ruodussa ja ostin vain yhden saintpaulian, jossa todella kaunis violettireunainen kukka. Siellä olisi ollut mm. kehtolehteä ja monia muitakin oikein mieluisia kukkia, mutta pakko malttaa mieli tilanpuutteen vuoksi. Kunhan saan lisää kukkalautoja, voin hankkia enemmän kukkia. No amppelikasveja niinkin voisi...

Sain kaksosten hoitotädiltä viirivehkan taimet, jotka istutin altakasteluruukkuun. Viirivehka onkin ollut ostoslistalla. Siinä on ilman kukkiakin tosi kauniit lehdet ja jos sen vielä kukkimaan saisi, kukat on aivan ihanat valkoiset ja vähän kallamaiset.

Tänään täytyy googlailla erilaisia minikokoisia huonekasveja, koska haluaisin sellaisista kokoelman kasvivalon alle johonkin kivaan telineeseen tai hyllyyn. Ainakin santtuja on myös minikokoisia. Minikokoelma! Pakko saada.

Kaikenlaisia taimia on tulossa, chili Jamaican Bell oli noussut ja uudestakin santusta katkesi pari lehteä, jotka oli pakko tökätä multaan tottakai. Edellisistä pistokkaista molempiin on nyt tullut alkua, joten santtuja on kohta jakaa asti.

Näpertelyjä

Eilen oli ilmakasvien ja orkidean kastelupäivä. Olen nyt liottanut niitä kaksi kertaa aika tiuhaan, koska molemmissa on näkynyt kuivuuden oireita. Perhoskämmekässä osa lehdistä oli hiukan lörpöt ja liotin sen muutaman päivän välein yön yli. Nyt toisella kerralla laitoin veteen orkidealannoitetta ja kahvia, mutta luin myöhemmin eräältä nettisivulta, ettei kukkivaa saisi lannoittaa. Ei voi mitään,  meni jo! Tuohan saattaa ottaa nokkiinsa myös siitä, että kaivelin sen juuret ja poistin sieltä jonkinlaisen kuitupaakun. Samalla laitoin uuden kasvualustan sille. Kai se pian heittää henkensä. No, oppirahat on maksettava, tämähän on mun eka orkidea. Toivotaan, että jää henkiin kaikesta kovasta hoivasta huolimatta.

Ilmakasveista kirjoitinkin pitkän stoorin päivemmällä. Pidän niille nyt vähän taukoa kastelussa, suihkuttelen vain uudella sumupullolla. Ilmakasvitkin voi kastella hengiltä ja täytyy varoa sitä. Niille tuollainen uppokastelu on vähän radikaali, mutta onhan tämä ilmankosteus vähän eri kuin tropiikissa. Meillä huoneilma ei ole ihan yhtä kuivaa kuin vaikkapa uudemmissa kerrostaloasunnoissa. Meillä ei ole koneellista ilmastointia, talo on puurakenteinen ja löytyy useampi avoin akvaario. Olen silti laittanut olohuoneeseen kukkapöydän luokse patterin päälle vesiastioita. Pitäisi hankkia ilmankosteusmittari.

Olen laittanut muutamia hyötykasvejakin kasvamaan, muutama päivä sitten laitoin Jamaican Bell-chiliä väsäämääni minikasvihuoneeseen ja muutamiin avonaisiin pikkupurkkeihin. Ne on nyt lämpimässä paikassa itämässä. Samalla laitoin työpaikalle salaattia, ruohosipulia ja sileälehtistä persiljaa. Jos nuo chilit itää, voin sellaisenkin viedä työpaikalle. Jamaican Bell on mieto ja hauskan mallinen, koristeellinen lajike. En ole aiemmin kasvattanutkaan chiliä.

Otin myös sitruunasta muutamia siemeniä talteen ja laitoin purkkeihin. Sekin olisi uusi aluevaltaus, sitruksien kasvatus on ihan uutta minulle. Siihen löytyi hyviä ohjeita netistä. Noiden purkkien pitäisi olla ensin jonkin aikaa viileässä, mutta ulkona on vielä liian viileä, joten saavat luvan olla huoneenlämmössä. Laitan ne lämpimämpään paikkaan viikon päästä, nyt ne on keittiön pöydällä.

Eilen laittelin joitakin kasveja uusiin multiin, minulla oli vielä muutamassa ostomullat ja jotkut kaipasivat muuten vain freesimpää multaa. Tein taas kestomullasta ja ruukkusorasta sekoitusta, johon istutin limeraitaisen traakin ja syksyllä lahjaksi saamani tulilatvan. Tuo tulilatva meinasi kuolla oltuaan tovin keittiön pöydällä ja jouduttuaan vielä kissanpentujen hampaisiin, kisut vetivät sen lähes sileäksi. Nostin sen kuitenkin silloin vielä eteläikkunalle ja sehän kasvatti kunnolla lehtiä. Nyt se pääsi viimein ostomullasta kunnon multiin, sillä oli enää ihan surkean verran tosi tiivistä turvetta ruukussaan. Ihan komea siitä tuli!

Bansku oli myös ostomullassa ja sen ruukku alkoi olla ihan täynnä juurta. Laitoin sen astetta isompaan ruukkuun, mutta säästin jättiruukun vielä myöhemmäksi. Banaanille laitoin pelkän kestomullan, koska se vaatii aika kosteaa kasvualustaa ja sitä paitsi ruukkusora oli niin vähissä, ettei se olisi noin isoon multamäärään riittänytkään.

Toinen herttaköynnösvehka oli aika surkeana, varmasti isoksi osaksi koska se oli eteläikkunalla ja pääsi kuivumaan ja kuumumaan siinä liikaa. Siistin sen kuolleista oksista ja tarkistin juurakon, joka oli vahva, mutta kuiva. Laitoin sen altakasteluruukkuun ja pohjoisikkunalle ainakin toistaiseksi toipumaan.

Ostin viime viikolla ison satsin erilaisia ruukkuja ja aluslautasia. Ruukkuja ei kyllä koskaan ole liikaa, tuostakin kasasta jo monta ruukkua on lähtenyt käyttöön. Saimme isäni naisystävältä saintpaulioita, hän antoi kaksosille omat ja vielä minullekin oman. Niissä on jo nuppuja ja ne on nyt omissa ruukuissaan uusissa mullissa länsi-ikkunalla. Sain jo aiemmin saintpaulian lehtiä, jotka leikkasin paloiksi ja tökin multaan, mutta niistä iso osa mätäni. Laitoin varmasti ne liian syvälle. Kaksi on kuitenkin elossa vielä ja toisessa näkyy jo pikkuruinen pentu.

Ilmakasvit eli tillandsiat

Kuten jo aiemmin kirjoitin, mun sydän sykkii erityisen isosti ilmakasveille ja olen niitä aika lyhyessä ajassa hankkinut 11 kappaletta. Minulla tosin on vain yleisimpiä lajeja ja osaa lajeista löytyy useampia yksilöitä, joten kokoelma ei todellakaan ole kattava, mutta ihania ne on siitä huolimatta. Suomesta on hankala löytää tillukoita, etenkään kovin suurta lajivalikoimaa, joten jatkossa luultavasti turvaudun ulkomaisiin nettikauppoihin hankinnoissa.

Ilmakasvit on yksiä kasvimaailman monista kummallisuuksista ja niiden erikoisin piirre on kyky ottaa vesi ja ravinteet ilmasta. Ne ei siis tarvitse lainkaan multaa, eikä niiden tarvitse kotioloissa kiinnittyä juurillaan alustaan. Luonnossa ne kasvattavat juuria kiinnittyäkseen puiden ja muun kasvualustan pintaan, ettei tuuli pudota niitä. Varmasti juurten kautta myös vettä ja ravinteita imeytyy, mutta juuret eivät ole ilmakasville välttämättömät.

Ilmakasvilajeja on valtavat määrät ja uusia kehitetään koko ajan risteyttämällä. Taitaapa vielä luonnostakin löytyä uusia lajeja. Yleisimmät lajit jäävät Suomen oloissa ja sisätiloissa aika pieniksi ja senkin vuoksi ne sopivat hyvin kasvikeräilijälle. Vaikka itseäni viehättää kovasti ilmakasvien ulkonäkö, voi ne monen mielestä näyttää vaatimattomille ja kummallisille. Kukinnot on kuitenkin lähes kaikilla lajeilla upeita, todella värikkäitäja erottuvia. Värin on tarkoitus tottakai houkuttaa pölyttäjiä, eli hyönteisiä ja kolibreja. Osa kukinnoista myös tuoksuu ihanasti.

Minä hankin ensimmäiset ilmakasvini paikallisesta pikkuputiikista ja ne oli lajeiltaan T. ionantha ja T. harrisii. Niillä oli hintaa 3-4 euroa kappale ja kun sain ne heti hiukan kasvamaan, olin ihan lumoutunut. Laitoin ne länsi-ikkunalle roikkumaan kynttilätelineisiin ja tuollainen valoisa, mutta paahteeton paikka onkin lähes kaikille lajeille sopiva. Seuraavat kaksi ilmakasvia tuli minulle sukulaisen ostamana marketista, ne on myös ionanthoja eli käpytillandsioita ja maksoivat kolmisen euroa kappale. Sitten ostin paikallisesta putiikista muutaman ionanthan lisää ja viimeisimmät (T. juncea ja T. harrisii) tilasin Facebook-ryhmän kautta. Tuo yksi siinä tullut jää toistaiseksi tunnistamatta, koska se on sen verran huonossa hapessa, että en osaa edes sanoa jääkö se henkiin.

Ilmakasvien hoidosta lyhyesti:
-valoisa, mutta paahteeton kasvupaikka
-ei multaan
-voi kiinnittää puunpalaan, kaarnaan, kiveen tms.
-ilmava paikka parempi kuin suljettu
-ilmankosteus korkea tai säännöllistä suihkuttelua
-kastelu upottamalla lajista, valon määrästä ja ilmankosteudesta riippuen noin 1-4 viikon välein, noin 1-4 tunnin ajan
-kastelu aina pehmeällä ja happamalla vedellä, vesilaitoksen hanavesi on yleensä liian emäksistä
-kastelun jälkeen kuivattelu ylösalaisin
-lannoitusta vain pari kertaa kasvukauden aikana erikoislannoitteella (tai kuten allekirjoittanut, vaikka akvaariovedellä)

Tässä kuvassa kasvit on likoamassa vedessä, jossa olen liottanut yön yli orkideaa. Vedessä on liraus orkidealannoitetta ja kahvia.

Kun ilmakasvi on janoinen, se lajista riippuen kipristää lehtiään tai vetää niitä rullalle, osa vetää lehtiruusuketta suppuun ja osa harmaantuu. Aiemmassa kirjoituksessani on kuvin näytetty ero janoisten ja kasteltujen kasvien välillä, laitan tähän parhaana esimerkkinä kuvat tuosta harrisiista, joka vetäytyy ihan kokonaan suppuun ollessaan todella janoinen. Näissä kuvissa siis todella on sama kasviyksilö.

Kun ilmakasvi kukkii, se alkaa yleensä sen jälkeen kasvattaa sivuversoja eli pupseja eli pentuja. Nämä voi halutessaan irrottaa emokasvista, kun ne ovat noin puolet tai vaikka kolmasosan emon koosta, mutta ne voi myös jättää paikoilleen ja kasvattaa pikkuhiljaa ilmakasvikönttiä, joka on näyttävämpi kuin yksittäinen kasvi. Osa lajeista kasvaa upeaksi palloksi, jos niitä kääntelee valoa kohti ja jättää pennut paikoilleen. Pentujen kasvatuksen jälkeen emokasvi vähitellen kuolee, mutta siihen voi mennä pitkäkin aika ja emon kannattaakin antaa luovuttaa kaikki elinvoimansa pennuille ennen irrotusta.

Tillandsia ionantha on yleisin ilmakasvi helppohoitoisuutensa, söpöläisyytensä ja kauniin kukkansa ansiosta. Ionanthojakin on lukemattomia eri lajeja ja lajeista eri versioita, joista löytyy heikosti tietoa suomeksi. Niiden kasvutapa on aika pysty ja tiivis, vaikka avoimempiakin lajikirjosta löytyy. Osa on voimakkaan punertavia etenkin kukinnan lähestyessä. Minulla on muutama heikosti punertava, muutama kokonaan vihreä ja yksi vaaleankellertävä ionantha. Näistä osa on kukkinut.

Tällä vaalealla ionanthalla oli ostettaessa kaksi, nyt kolme pentua. Tämä voisi värinsä perusteella olla Druid, mutta en ole varma. Aion antaa kasvilasten olla paikoillaan niin kauan kuin pysyvät. Emokasvi on jo hiukan rähjäisen näköinen, mutta nämä kaikki on olleet jo ostettaessa hiukan kärsineitä, kuljetuksessa taitaa tulla noita kuivuneita lehdenkärkiä ja katkeilleita lehtiä. Lisäksi olen itse tiputellut kukkariepuja katkoen lehtiä.

Tämä hassu vino ionantha on scaposa, joka kestää muita ionanthoja paremmin varjoa. Sen voisi siis sijoittaa pimeämpäänkin paikkaan. Muuten se on hoidoltaan samanlainen muiden kanssa.

Ionanthojen hoidossa erityisen tarkkana kannattaa olla kastelun jälkeen, ne on herkkiä homehtumaan ja mätänemään, jos lehtien välit eivät pääse kuivumaan. Itse kuivatan niitä aina ensin ainakin tunnin latvat alaspäin pyyhkeen päällä ja sitten nostan ne takaisin telineisiinsä, jotka ovat metalliverkkoa ja siten oikein ilmavia. Ionanthat viihtyvät hyvin kiinnitettynä esimerkiksi puuhun tai vaikka kiviasetelmassa, mutta kasvin tyvi ei saisi olla upotettuna. Kaikki ionanthat kestää hyvin vaihtelevia lämpötiloja, jopa lyhyesti nollakeliä, mutta parhaiten ne kasvaa noin 10-30 asteessa. Kesällä ne voi siis aivan mainiosti viedä ulos.

Tillandsia harrisii on kaunis, harmahtavalehtinen ja viihtyessään rennon avoin tillukka, jota on myös yleisesti myynnissä. Se kestää hyvin aika pitkiäkin kuivia kausia, vaikka nauttii toki säännöllisestä kastelusta ja korkeammasta ilmankosteudesta. Se viihtyy monia muita lajeja paremmin suorassakin auringossa, mutta kunnon keskipäivän paahteelta sekin kannattaa suojata. Harrisii pärjää hienosti ulkona jopa Suomen kesässä, sille noin 10 asteen yölämpötilat tai hiukan alemmatkaan ei aiheuta ongelmia. Jäätymistä se ei tietenkään kestä.

Tillandsia juncea on hauska hujoppi, jonka kovat ja ohuet lehdet kasvavat tiiviistä, ruskeasävyisestä tyvestä. Tämä tillukka voi kasvaa jopa puolimetriseksi. Minun suurempi yksilö on noin 30 cm ja toivottavasti se kasvaa vielä isommaksi. Juncea nauttii kunnon valosta ja se saakin olla aurinkoisella paikalla. Keskipäivän paahteelta sekin kannattaa suojata. Juncea tykkää samantyylisestä elämästä, kuin harrisii ja kastelurytmi niillä on sama. Hyvä kasvupaikka junceallekin on ilmava, ettei vesi jää kastelun jälkeen lehdille ja lehtien väleihin seisomaan. Senkin voi silti hyvin kiinnittää kiveen tai vaikka juurakkoon halutessaan.

Rönsyliljat (Chlorophytum)

Minulla on ollut rönsylilja lähes koko aikuisikäni ja se onkin juorujen lisäksi niitä joka kodin peruskasveja. Harva tietää, että rönsyliljoistakin on olemassa eri lajeja ja lajeista lukemattomia eri versioita, löytyy erilaisia kirjavia ja vihreitä, suoria ja kiharia, kapeita ja leveitä lehtiä. Kaikki ne on helppoja ja sopeutuvaisia kasveja, jotka pärjää lähes kaikenlaisella hoidolla ja joita on superhelppo lisätä.

Minulla on kahta lajia, suoraa kapealehtistä viherrönsyliljaa ja kiharaa kapealehtistä kirjorönsyliljaa (Bonnie). Niiden hoito on aivan samanlaista, tuo Bonnie on tullut lasten tekemien äitienpäivälahjojen mukana ja vihreä tuli kummitädiltä saamassani valtavassa pistokaslaatikossa. Haluaisin vielä leveälehtistä, kirjavaa ja suoraa Oceania, sitä olen nähnyt usein erilaisissa jouluasetelmissa, mutta en yksittäin myytävänä.

Rönsyliljojen yksi viehättävimmistä puolista on juuri niiden rönsyt, joista niitä on helppo lisätä. Pienet kasvinalut juurtuvat helposti ja ne voi joko leikata irti ja juurruttaa vedessä tai suoraan istuttaa ruukkuun. Ne voi myös ohjata kasvamaan emokasvin ruukkua tuuhentamaan, vaikkapa pienen painon avulla tai ihan vain tökkäämällä tyvestä multaan.

Rönsylilja ei ole tarkka kasvualustasta tai ruukusta, minulla ne on umpiruukuissa ja ihan tavallisessa kukkamullassa. Niitä saa kasvukaudella kastella ja lannoittaa melko paljon, multaa ei kannata päästää kuivumaan. Toki talvella kastelua tulee vähentää ja lannoituksenkin voi lopettaa, jotta kasvi saa lepokauden. Riittävä ilmankosteus ja ahkera kastelu pitävät lehdet kauniina, kuivassa niiden kärjet voivat kuivua. Kuivahtaneet kohdat voi kuitenkin huoletta siistiä saksilla. Uutta multaa kannattaa lisätä vuosittain ja vaihtaa mullat kokonaan muutaman vuoden välein vähintään.

Minulla tuo kiharainen Bonnie on kestänyt monen vuoden kehnoa hoitoa ja ollut pitkiä aikoja samassa mullassa. Nyt kun olen taas alkanut sitä hoitaa, se palkitsee kasvamalla rehevästi ja tekemällä rönsyjä. Mullanvaihtoa se kaipaisi, voi olla että alan jo tänään vaihtamaan sille tuoreet mullat. Vihreä versio taas on ollut vasta muutaman kuukauden ja se on sinä aikana kasvanut melko pienistä, mutta todella hyväkuntoisista, juurellisista pistokkaista kauniiksi viherkasviksi. Toivottavasti sekin pian tekee rönsyjä!

Rönsyliljojen kukinta on aika vaatimaton, kukat on pieniä ja valkeita. Ne jää helposti huomaamatta, etenkin jos kasvi on amppelissa ja sen verran tuuhea, että kukinto on siellä lehtien seassa piilossa.