Limoviikuna (Ficus benjamina)

Meidän limoviikuna on vanha, saatu yli metrisenä puuna tuttavalta joskus yli kymmenen vuotta sitten, ja tällä hetkellä raihnainen, johtuen monen vuoden kaltoinkohtelusta. Sitä on siirrelty, kasteltu liikaa, sen on annettu kuivua, siitä on kiskottu lehdet irti, sen runkoa on vuoltu ja raavittu ja jyrsitty, siinä on kiipeilty... Raukkaparka oli jo heittämässä lusikkaa nurkkaan, mutta kun siirsin sen ikkunan lähelle ja laitoin sen ruukun päälle elmukelmua pitämään kissat poissa, se alkoikin näyttää iloisemmalta ja kasvattaa nyt vauhdilla uusia lehtiä. Raaskun näköinen se on yhä, mutta ainakin elämänhalua löytyy.

Limoviikuna on huonekasvina perinteinen, vaikkei se aina parhaiten sopeudukaan Suomen pimeään talveen ja lämpimiin huoneisiin. Se rakastaa valoa, runsasta sellaista ja haluaa siis ihan etelän puolelle paistattelemaan. Kuten monet muutkaan kasvit, sekään ei tykkää kaikkein kuumimmasta paahteesta, joten keskipäivän kuumin aurinko voi polttaa lehtiin vaurioita, jos sitä ei hiukan varjosta. Talvella kannattaa pitää kaihtimet ylhäälle vedettynä ja nostaa kasvi siihen ikkunalle vaikka pienen tason tai jakkaran avulla, jos se on jo niin iso, ettei sovi kukkapöydälle. Lisävalo on myös hyvä vaihtoehto, jo kasvispotti auttaa.

Kasvualustan suhteen limoviikuna ei ole turhan tarkka. Kuten lähes kaikki kasvit, sekin tykkää vettä läpäisevästä mullasta. Viikunat on enemmän kalkkipitoisen, kuin happaman kasvualustan suosijoita, minkä vuoksi niille käy hyvin esimerkiksi kaktusmulta tai muu hiekkapitoinen multa esimerkiksi ruukkusoralla kevennettynä. Turvepitoisia ei kannata käyttää. Tosin minulla se on iän kaiken ollut ihan tavallisissa kukkamullissa ja jopa puutarhamullassa, eikä ole isommin niistä hätkähtänyt. Kasvualustaan voi ensimmäisen kuukauden jälkeen laittaa lannoitetikkuja tai aloittaa kastelulannoitteen käytön kasvukautena.

Kastelua limoviikuna vaatii kasvuaikana aika usein, toki tämä riippuu paljon siitä, millaisessa ruukussa ja mullassa se on. Muoviruukussa ja tiiviimmässä kasvualustassa kosteus ei haihdu yhtä nopeasti kuin saviruukussa ja kevennetyssä mullassa. Mullan pinta saa kesälläkin hiukan kuivahtaa, mutta sitä ei kannata päästää kuivumaan kauttaaltaan. Talvea kohti kastelua ja lannoitusta harvennetaan, jolloin kasvi vaipuu vähitellen valon ja kastelun vähenemisen myötä talvilevolle. Talvellakin sitä toki täytyy kastella.

Limoviikuna voi olla talven aikana oikukas, joskus se tiputtaa reilustikin lehtiään vähäisen valon ja vaikkapa kasvupaikan vaihdon takia. Se kuitenkin toipuu kevään tullen ja kasvattaa uudet lehdet. Se kestää hyvin muotoilua, sitä voi leikellä rajustikin ja pistokkaitakin siitä voi napsia. Latvapistokkaassa tulee olla mukana puista vartta ja sen voi juurruttaa vesilasissa. Istuttamisen jälkeen taimella on hyvä olla jonkin aikaa pussi tai muovikupu suojana ylläpitämässä kosteutta, kunnes se on kunnolla juurtunut ruukkuunsa.

Kasvin perusversio on melko tummanvihreä ja sen lehtien reunoja kiertää vaaleampi pieni pilkutus. Lajista on kehitetty erilaisia versioita ja yleisesti on myynnissä ainakin valkokirjavaa limoviikunaa.

Odottelen tuon oman raaskuni kanssa lämpimiä kelejä, jotta pääsen ulos vaihtamaan sille mullat. Se on niin isossa ruukussa, että en ala räpimään sisällä sen kanssa. En muista yhtään, olenko salaojittanut sen ruukkua mitenkään, ruukku on siis umpinainen muoviruukku, jossa on rullat alla. Yksi vaihtoehto on, että ostan sille hiukan pienemmän ruukun, joka on pohjasta rei'ietty ja käytän tuon nykyisen suojaruukkuna. Joka tapauksessa limoviikunani on todellakin tlc:n tarpeessa ja sitä se saa kunhan uskallan kiikuttaa sen ulos.

Ja vielä sen verran, että vaikka tämä kasvi mainitaan usein ilmaa puhdistavana, se on myös herkästi allergisoiva ja osa astmaatikoista kuulemma reagoi siihen herkästi. Itselläni ei ole astmaatikkona ollut sen kanssa vaikeuksia, mutta minun astmani on lievä ja kannattaa varautua siihen, ettei hankalampaa astmaa tai allergiaa sairastava limoviikunaa samassa huushollissa kestä.