Mullanvaihdosta ja kasvualustoista

Vaikka olenkin vasta aloitteleva harrastaja, ajattelin kirjoitella vähän kokemuksia eri kasvualustoista ja mullanvaihdon tarpeesta. Usein multaa suositellaan vaihtamaan kerran vuodessa, keväällä ja se onkin ihan fiksu tapa. Minä olen kuitenkin sen verran innokas tonkimaan ja tutkimaan kasvejani, etten ole koskaan pitänyt mitään mullanvaihtopäivää tai muutenkaan säännöllisesti vaihdellut uusiin multiin, vaan tarkkailen kasvikohtaisesti tilannetta ja vaihtelen tarpeen mukaan.

Mistä sitten tunnistan, milloin kasvi tarvitsee uutta multaa, erilaista kasvualustaa tai suurempaa ruukkua? Ensimmäinen merkki voi olla muutos kasvussa, kasvi voi olla jotenkin kehnon näköinen, eikä muutos kastelussa tai lannoituksessa auta, vesikin saattaa valua suoraan ruukusta ulos. Joillakin kasveilla lehtien koko pienenee ja juuret voivat kasvaa ulos ruukusta joko alakautta, päältä tai täyttää ruukun äärimmilleen halkaisten sen.

Kun huomaan tuollaisia merkkejä, käytän yleensä kasvia ulkona ruukusta ja tarkistan juuret. Joko ruukku on ihan täynnä juurta, jolloin kasvi on "syönyt" kaiken ravinteen ja usein koko multamäärä on vain kadonnut ruukusta juurien tieltä, tai sitten paakku on vain liian tiivis ja kasvi vähitellen tukehtuu. Joskus taas vääränlainen kasvualusta aiheuttaa sen, että pintakuiva alusta voikin olla alempaa ja etenkin juurten keskeltä litimärkä. Täysin kuivahtamaan päässyt multa usein tiivistyy, eikä ota enää kosteutta vastaan, jolloin kasteluvesi vain valuu ruukun rei'istä ulos tai tulvii reunojen yli. Jos kyseessä on pelkkä väärä kasvualusta, kasvin voi hyvin istuttaa takaisin samaan ruukkuun. Iso osa huonekasveista viihtyy yllättävän ahtaissa ruukuissa ja sen takia  uuden ruukun koossa ei kannata liiotella.

Oikean kasvualustan valinta riippuu paitsi kasvin vaatimuksista, myös kastelijan tavoista ja tottumuksesta. Nykyään löytyy jokaiselle jotakin erikoismultaa ja parannusainetta, mullissa on kestoa, altakastelua, kaktusta, yrttiä, orkideaa... Mullan sekaan voi laittaa kookosta, turvetta, kasvusammalta, kuoriketta, perliittiä, moleria, vermikuliittiä, ruukkusoraa... Jotkut käyttävät lähes kaikilla kasveillaan vaikkapa kookosta tai moleria. Hifistelijät voivat sekoitella omat mixinsä joka lajille sopivaksi, mutta vähemmälläkin pääsee. Kannattaa karsia tietotulvaa, jos kasvualustan valinta meinaa mennä liian monimutkaiseksi. Muista, että vielä löytyy paljon "kukkamummoja", jotka luottavat pelkkään mustaan multaan ja umpiruukkuihin, vieläpä hyvin tuloksin.

Kestomulta, kaktusmulta ja ruukkusora on omat luottotuotteet, joista sekoitan tarpeen mukaan sopivaa eri kasveille. Suurin osa huonekasveista viihtyy minun makuuni riittävän hyvin ihan vain ruukkusoralla kevennetyssä kesto- tai kaktusmullassa. Osaan myös parhaiten arvioida kasvin kastelutarvetta tällaisessa kasvualustassa, koska olen sellaiseen tottunut. Viimeisin multaostokseni oli orkideamulta, joka ei siis ole varsinaista multaa, vaan sellaista kepukkaa, kaarnaa ja sammalta. Se sopii paitsi orkideoille, myös flamingonkukalle, timanttiananaksille ja muille epifyyteille. Laitoin sitä tottakai upealle perhoskämmekälleni ja sekoitin sitä myös posliinikukan multaan, jotta sain siitä mahdollisimman ilmavaa, mutta silti sen verran tukevaa, että kohtalaisen pienijuurinen posliinikukka pysyy pystyssä.

Ostettaessa kasvit ovat yleensä kasvihuoneoloihin ja mahdollisesti pitkään kuljetukseen ja varastointiin soveltuvissa alustoissa. Niissä on usein kookosta, turvetta, perliittiä ja joskus savea, muoviverkkoja, styroksia, kuminauhoja, potteja, erilaisia kuituja tai esim. lasivillaa. Nämä yllärit voi olla siellä mullan ja juuriston keskellä piilossa. Tänään rionjuorua purkaessani löysin sen juuristosta kuminauhaa, jonkinlaista kuitumaista venyvää kangasta ja lisäksi juurten ympärillä oli useampi todella tiivis mikälie paakku, minkä sisällä juuret oli aika tukehduksissa. Ei ihmekään että juorulla oli kasvutahti hidastunut ja lehtien koko pienentynyt. Sen kasvualusta oli kevyen oloista ja huokoista, mutta pitkään märkänä pysyvää, jollaista en sitten yhtään osaa kastella. Jännä nähdä mitä rio tykkää uudesta alustasta!

Posliinikukan kasvualusta oli ilman ylläreitä, mutta niin kookospitoinen, että sellaisen kastelu on myös minulle hankalaa. Posliinikukilla on aika pienet juuret ja kun irrottelin sen juurista vanhan mullan pois, se hajosi useammaksi taimeksi. Näistä yhden otin työkaveriani varten eri ruukkuun. Otin jo aiemmin yhden pistokkaan tästä, joka on vesiastiassa juurtumassa. Sillekin varmasti löytyy aikanaan ottaja, niin kaunis tämä kasvi on.