Ei hätiä mitiä

Näyttää, ettei ripsiäiset ainakaan ihan heti ole koko kasvikokoelmaa valloittamassa, en ole nyt enää uusia nähnyt peikoissa enkä myöskään silkkimaijassa ja kumppaneissa. Jatkan vielä eri sekoituksilla sumuttelua ja pyyhkimistä, mutta ehkä kohta uskallan jo tuon maijan laittaa pois karanteenista. Odottelen muutaman viikon vielä. Se näyttää tosi hyvältä, pukkaa uutta lehteä ja on oikein nättinä. Toki lehdissä näkyy ne jo tulleet vauriot, joista osa on ripsujen tekemiä ja osa mekaanisia. Jospa uudet lehdet olisi priimakuntoisia.

Peikonlehden uusin lehti on mielettömän kaunis, tasaisesti liuskoittunut. Annoin eilen vettä molemmille peikoille, pitää seuraavalla kerralla antaa jo vähän lannoitettakin, kun kasvavat kuitenkin kivasti.

Uusi kaunotar, aaltomaija voi hyvin ja kahisee ihanasti liikuttaessaan lehtiään. Se myös pukkaa uutta lehteä ja ainakin nyt voi hyvin. Saa nähdä miten saan sen viihtymään, kun ei niin kosteaa ole tuo huoneilma, mutta sen lähellä on kyllä vesiastioita tuomassa kosteutta ja sumuttelen sitä vähän väliä. Yritän kerätä nuo kosteudesta pitävät kasvit samaan paikkaan, tällä hetkellä siis tuohon länsi-ikkunalle, mutta voi olla että joudun ne kesällä siirtämään vähän varjoisempaan paikkaan. Aaltomaija viettää illat ja yöt nukkumisasennossa, lehdet supussa. Päiväksi se avautuu leveämmälle, lehdet nuokkuvat rennosti.

Kaktuspöydällä on pientä katoa käynyt, karvainen opuntia kuoli ja keltapiikkisestä pylväsrykelmästä yksi pylväs myös mätäni juuresta ja leikkelin sen pistokkaaksi, joka on nyt kuivahtamassa. Monet kaktuksista näyttää kuitenkin aivan hyvältä, hauska nähdä miten ne reagoivat lisääntyvään valoon nyt keväällä. Vähitellen alan niitä kastelemaan enemmän ja lannoitan miedolla lannoitteella.

Tuo uusi herttaköynnösvehka Lemon Lime onkin kultaköynnös Neon, sen lehdet on kultsimaisen puikulat. Passaa hyvin tuokin, ei haittaa. Molemmat yhtä nättejä.

Kävin eilen ennen töihin tuloa kukkakaupassa ja olihan siellä pari kivaa uutuutta. Tällainen viheradiantumi (Adiantum raddianum) eli neidonhiussaniainen tai enkuksi Maiden Hair Fern on tullut eteen joskus aiemminkin ja nyt sen ostin, on kyllä tosi herkän kaunis ja varmasti myös haastava hoidettava kosteudenkaipuineen. Laitoin sen pesäraunioisen ja unelman väliin, jotta saan samaa vauhtia sumutella ne kaikki.

Toinen upeus oli tämä Lepismium bolivianum, jonka yksi Facebookin kaktusryhmäläinen minulle ystävällisesti tunnisti. Taas siis uusi lehtikaktus, näitä on nyt siis jo neljä erilaista (plus yksi kituva marraskuunkaktus). Nämä on kiitollisia ja helppoja kasveja, kun vain muistaa että ne kaipaa tasaisempaa kosteutta kuin piikikkäät sukulaisensa ja mahdollisimman läpäisevän ja happamanpuoleisen kasvualustan. Valoa ne ei tarvi isoja määriä, mutta toki kasvavat paremmin kun saavat reilusti hajavaloa. Upeita, ja minusta sellainen nouseva kasviryhmä, nostellut suosiota kovasti.

Sormet syyhyää niin maan mahdottomasti, pitäisi päästä vaihtelemaan kasvualustoja ja osa kasveista kaipaisi isompaa ruukkua. Vieläkin on vaiheessa se kookoksen ja perliitin hankkiminen, kaarnaakin pitäisi ostaa. Hankalaksi hankkimisen tekee se, ettei näitä kaikkia saa vissiin samasta nettikaupasta, eli tulee kahdet toimituskulutkin sitten.

Otin kilpipiileasta kuvan, vaikka sillä osa lehdistä onkin hieman vaaleampia, ehkä on jotain ravinnepuutosta. Se on kuitenkin myt kasvanut tosi nätisti, kun olen uskaltanut kastella enemmän. Se vaatii yllättävän paljon kastelua, ainakin tuossa paljon lecaa sisältävässä mullassa ja saviruukussa ollessaan.