Tämä Peperomia albovittata "Rana Verde" on kasvatellut nyt ihan valtavia kukkapötkyjä. Se on kyllä varsinainen Halloween-kasvi, nuo kukkavarret näyttää joltain lonkeroilta. Jotenkin hieno, vaikkei kasva yhtään asiallisesti ja siihen malliin, kuin soisi ikkunahyllyllä olevan kasvin kasvavan. Eipä nuo näytä tottelevan toiveita, kasvavat ryökäleet miten tykkäävät. No ei, tosiasiassa pidän juuri tuollaisesta kasvutyylistä, jota ei voi ennakolta arvata. Rönsyilkää vain villeinä ja vapaina, rakkaat kukkaset!
Villistä ja vapaasta tuli mieleen tämä pörröinen opuntia, joka on kasvattanut tuon antenninsa jo näin pitkäksi. Se on myös saanut tankata vettä talvea varten syyskesällä ja on aika napakka nyt. Kesällä se oli sellainen lörppänä. Tämä on hauska kasvi, vaikka ei parhaalla mahdollisella tavalla pärjää ilman kunnon kasvilamppua tai valtavaa määrää luonnonvaloa. Sisätiloissa opuntiat tuppaa olemaan juuri tällaisia, kasvattelevat pitkulaisia puikuloita. Mutta koitan tarjota tälle eteläikkunalla parhaan mahdollisen valon ja kasvakoon millaiseksi nyt näissä oloissa kykenee.
Monsterikasveista kun alettiin puhumaan, täytyy vielä esitellä tämä hopeaköynnöksen uusin lehti, joka on aivan valtava edellisiin verrattuna! Tosi komean kokoinen ja värinen. Uusi lehtirulla on tulilla, saa nähdä mitä kokoa se on. Ei välttämättä yhtä iso ole, kun valoa ei enää oikein riitä.
Peikonlehdillä on molemmilla uusia lehtirullia, pienemmällä ne on jo avautumassa. Peikkojen varjossa oleva unelma taas on kesän aikana ruskistellut alimpia lehtiään. Sekin taisi kyllä hiukan kuivahtaa jossain välissä, mitä ei kuulemma kestäisi päästää tapahtumaan. Olen nyt koettanut sumutella sitä ahkerasti, on siinä paljon kyllä terveen oloista kasvustoa ja uuttakin kasvua, joskin aika hitaasti kasvelee.
Liisantyyny alkoi näyttää ehkä hiukan vaalealta ja haistoin ongelmia sen kanssa, joten otin sen ulos ruukusta. Sehän oli aivan mielettömän tiivis ja kun purin sen ruukustaan, oli iso osa oksista kuivahtaneet ihan sieltä mullan pinnasta. Veikkaan, että ne on jossain vaiheessa mädäntyneet ja sitten kuivahtaneet. Nyt multa oli vain hiukan kosteaa pohjalta, eli ehkäpä jossain vaiheessa tukussa tai kaupassa on saattanut olla liian märkä? Minä kastelin vain kahdesti pienesti ennen tätä operaatiota ja multa ei sen jäljiltä ollut märkää, joten en usko, että noilla kerroilla sain mädäteltyä varsia. No, sain siis pelastettua ihan kelpoja, juurellisia osia kolmeen ruukkuun, mikä kertoo paljon siitä, kuinka valtavan tuuhea ja tiivis tämä oli. Loput oksat perkasin ja otin viiteen pottiin sammaleeseen juurtumaan, saa nähdä onnistuvatko. Eka kuva on siis ennen purkamista.
Laitoin samalla myös muita kasveja uusiin kasvualustoihin, kun niillä oli vielä kaupan mullat. Herttalyhtyköynnös, Penta-soilikki ja kaksi muorinkukkaa meni uusiin multiin, lisäksi istutin pistokasringistä saamani pinkihtävät juorut. Niillä oli jo kivat juuret, ehtihän ne tovin ollakin vedessä.
Otin kaktuksista reilusti kuvia. Niiden kasvu on monia muita kasveja hitaampaa, joten on helpompi seurata kasvua kuvien avulla. En nyt kaikkia kuvannut erikseen, mutta sellaisia, joiden kohdalla halusin päästä vertailemaan kasvua kuvista.
LE-Macho availee vähitellen kukkaa, tämä tulee olemaan aivan mielettömän hieno! Ja Toy Castle on vain niin tuhottoman söpö pienine vauvalehtineen.
Ja vielä vähän sekalaisia kuvia. Pistokasringistä saatu tulitikkukaktus on kasvanut paljon. Anopinkielen pistokkaista toinenkin on itänyt, ei ole hätäisen hommaa niiden juurruttaminen todellakaan. Kilpipiilea näyttää oikein terhakkaalle nyt uuden ja uskaliaamman kasteluohjelmani myötä.










































Ei kommentteja:
Lähetä kommentti