Jouluvalmisteluja

Alkaa olla jo joulu mielessä, piti joulukuusi viritellä muksujen kanssa ja päästiin fiilistelemään. Meille ei allergiasyistä käy kuin tekokuusi, eikä vuosiin ole laitettu minkäänlaista sisäkuusta, pihalle vain. Nyt laitettiin tällainen pieni kuusi, joka harvaoksaisuutensa takia näyttää yllättävän aidolta. Metsästä haetut kuuset kun yleensä tuppaa olemaan enemmän ja vähemmän harvoja raaskuja... Tässä kuvassa muuten näkyy vasemmassa laidassa limoviikuna, joka on aivan alkanut toipua vuosien kaltoinkohtelusta. Minähän ruukutin sen uudelleen pohjareiälliseen ruukkuun kesällä ja se kyllä on innokkaasti pukkaillut uusia lehtiä nyt talvellakin.

Aika heikolta näyttää osa noista moleriin siirretyistä santuista. Kökkö sentään. Ainakin pari varmaan kuolee kokonaan. Onneksi on paljon taimia kasvamassa ja kesällä kyllä tilaan reilumman satsin lehtipistokkaita sitten, laitan ne joko sammaleeseen tai moleriin kasvamaan. Ainakin sammaleeseen laitetut on juurtuneet, siis ne jotka ei ole olleet liian märkiä ja mädäntyneet sen takia. Ei kestä kastella litimäräksi istuttaessa sitä sammalta.

Joulukukiksi ostin tänä vuonna vain hyasintteja, kaksi vaaleanpunaista ja kaksi valkoista. Pesin ne paljasjuurisiksi ja laitoin isohkoihin juomalaseihin, minusta ne on kauneimmillaan noin. Tykkään aina, jos kasvien juuret näkyy. Ostin Ikean-reissulla maljakot isommille perhoskämmeköille ja siirrän ne paljasjuurisina maljakoihin asumaan. Siinä on hyvä antaa sitten juurille hörppyä, näkee selvästi kastelun tarpeen ja minkä verran on vettä ennestään. Minähän jätän aina perhosille pienen tilkan vettä suojaruukkuun, siis ihan sellaisen puoli senttiä.

Harmi vain, että löysin Ikeassa kassojen lähellä olevalta alepöydältä vielä tällaisen keltasävyisen perhosen, joka oli vain 3,50e ja aivan priimakuntoinen, ei kerrassaan mitään vikaa edes kukinnoissa. Täysihintaisissa oli huomattavasti ränsistyneempiä tapauksia. En enää ehtinyt aikataulusyistä hakemaan sille maljakkoa, joten vielä pitää joulun jälkeen tehdä Ikean-reissu, että saa tuollekin oman maljakon. Tämä maljakkomalli on varmaan paras perhosille, siinä saa osan juurista tunkea tuonne kapeaan osaan ja osan jättää leveämpään, joten kaikki ei ole veden kanssa kosketuksissa. Tuonne saa hyvin sumuttamallakin vettä, kun suuosa on noin laaja. Ja kauniin simppeli malli muutenkin, päästää kukkasen juuristoineen oikeuksiinsa. Halpakin on.

Ikeasta ei tällä kertaa lähtenyt mukaan muuta, vaikka siellä oli kerrassaan upeita ja tosi isoja kaktuksia edullisesti. Oli vain aina lailla samoja lajeja, joita jo löytyy, joten jätin ostamatta. Plus että tilaa isolle kaktukselle ei vain ole, harmillisesti. Ne oli oikeasti henkeäsalpaavan upeita, ihan pulssia nostatteli niitä katsellessa. Lisäksi olisi ollut Senecio archeri eli himalajanvillakko sekä joku kaunis Sedum, mutta jätin nekin ostamatta. Nyt on vähän sellainen fiilis, että haluan koittaa nämä olemassaolevat säilyttää hengissä, nauttia joulukukista ja vaihdella vähän kasvualustoja ja sen sellaista, katselen sitten vaikka seuraavalla reissulla jotain uutta.

Kasvivalaisimia en ikävä kyllä löytänyt, etsimiäni edullisia seinälamppuja ei Ikeassa ollut ja muut oli liian lyhyellä varrella, eikä suunta ollut niin hyvin säädettävissä. Pitää vielä siis pärjäillä ilman, ei voi mitään.

Kaktus, ilmeisesti joku Mammillaria sai kokea karun kohtalon, kun sen kylkeen alkoi ilmestyä koloa ja se alkoi taittua keikalleen. Päätin yrittää pelastaa edes latvuksen ja leikkasin siis sen poikki terävällä veitsellä. Palasen laitoin lautaselle kuivumaan, istutan sen muutaman päivän päästä ehkä moleriin, ja lyön kuminauhalla sen siihen kasvualustaa vasten. Sen jälkeen koitan pitää kosteana, mutta en märkänä. Tuon jäljelle jääneen annan olla vain, jos pelastuu ja alkaa vaikka tekemään poikasia leikkuupinnan reunoille. En tiedä tietystikään, tekeekö se niin, mutta toivotaan!

Tämä mehikasvi on lajiltaan Kalanchoe x Kewensis ja se kasvattaa rassukka tässäkin pimeydessä uusia lehtiä. Peikonlehti sai äsken vesitilkan, kun sekin pukkaa uutta lehtirullaa tulemaan ja roikotteli jo hiukan yhtä vanhemmista lehdistään. Unelma tuossa peikkojen vieressä sinnittelee, ihan kuin sen ruskistuminen olisi hidastunut kuitenkin. Sen kastelua ei selvästikään olisi saanut harventaa talven tullen.