Saahan sitä katsella

Kävin tänään naapurikaupungin Prismassa ja katselin tottakai kasvit läpi. Oli ihan mukavasti kasveja, ihan hyväkuntoisiakin ja sellaisia lajeja, joita ei niin usein näe kaupoissa. Esimerkiksi Peperomia polybotrya, joka oli upea, mutta jäi toistaiseksi ostamatta ja Monstera sp. Peru, jonka hauskat ja yllättävän suuret lehdet jäivät kiehtomaan. Keltainen perhosorkidea ja komea iso tyräkki jäivät myös mieleen, mutta en siis ostanut muuta kuin siskolleni tuliaisiksi kauniin, valkoisen ja  pienikukkaisen krysanteemin, jonka kukan keskusta oli suuri ja tummanvioletti.
Menen torstaina uudelleen kaupunkiin ja voi olla, että pitää käydä Prismassa uudelleen.

Aarnipeikonlehti (Monstera adansonii) oli todella surkeassa kunnossa ostaessani sen, mutta niin siitä on vain irronnut jo kolme pistokasta ja uutta kasvua pukkaa jatkuvasti. Haluan vaihtaa sen jossain vaiheessa ilmavampaan kasvualustaan, mutta antaahan sen nyt kasvaa tuossa kestomullassa aikansa. Sen lehdet on kasvattaneet kokoaan kovasti ja niistä on tullut aiempaa reikäisempiä. Se näyttää niin viihtyvän tuossa pohjoisella ikkunalla keittiössä. Se on pohjoisuudesta huolimatta aika valoisa paikka.

Tuo ensimmäinen ostamani perhonen teki uuden nupun kukkavanan päähän ja tänään kukka avautui. Myös taustalla näkyvä pinkki on tehnyt muutamia uusia kukkia ja valkoisella on jokaisen kukkavarren pää täynnä uutta kasvua ja nupun aiheita. Vanhimmat kukat alkaa lakastua. Kun pääsisin Ikeaan, siellä on eri kokoisia perhosia. Voisin ostaa muutaman pienen tuohon kokoelmaani.

Laitoin eilen juoruista pistokkaita juurtumaan, noista pistokasringin ja vaihtareitten saaliista siis. Saan sitten lisää täytettä niiden ruukkuihin ja tuuheamman kasvin. Pitää hankkia suojaruukkuja, niin saan sitten juoruja nostaa amppeleihin, kunhan vähän kasvavat ja saan niistä tuuheampia. Ei tuollainen yksittäinen oksa nyt oikein näytä amppelissa miltään.

Tuo keittiön ikkuna sopii näköjään monellekin kasville hyvin. Herttaköynnösvehka on tosi nättinä, tämähän on se jonka laitoin pistokkaista ja sitten tuo kääpiökissus kasvaa myös vauhdilla ja kauniisti. Aika pian joutuu kääpiökissuksen vaihtamaan isompaan ruukkuun, jos se tuota vauhtia kasvaa.

Nyt on ollut aika pilvistä säätä ja olohuoneenkin ikkunoissa on saanut pitää kaihtimia auki lähes koko alkukesän. Kasveja se ei tokikaan haittaa, harva niistä nauttii kovin kuumasta paahteesta. Kaktuksetkin on nyt kasvaneet aivan kauniisti, nyt kun olen ymmärtänyt kastella niitä tiheämmin. Varoin liikakastelua niin huolella, että osa kaktuksista meinasi taivaan todesta kuivahtaa, nyt kastelen niitä viikon-kahden välein ja johan kasvavat. Yritin Prismasta katsella niille pieniä saviruukkuja, mutta se pienin koko oli 10-11cm ja saisi olla vielä pienempi. Yksi vaihtoehto on toki laittaa useampia samaan ruukkuun, mutta sitten haluaisin löytää kyllä sellaisen hiukan laakean ruukun. Pitäisi päästä kirppareilta penkomaan ruukkuja, kaupoissa on yleensä aina samat valikoimat.

Näyttää tosiaan siltä, että miljoonasydän ja mukulapinaatti on lähteneet kasvuun ja tuo pienoinen Peperomia prostratakin tekee uusia lehtiä. Se on niin miniliini kyllä vielä, mutta terhakoitunut kovasti. Hoya lineariksessa näkyy yhdessä kohdassa uutta kasvua, eli sekin on hengissä. Tätä Hoyaa on kyllä mielenkiintoista seurata, miten se kasvaa, on niin erikoinen tuo lehti. Komeasti paistaa takana tuo kärpäspaperi, se on siis harsosääskien nappaamiseen tarkoitettua liima-ansaa. Pidän noita lätkiä jatkuvasti muutamia siellä täällä ja kyllä ne aikuisia sääskiä nappaa aina jokusen. Mullahan ei harsosääskistä ole mitään isoa haittaa ollut, mutta kyllä niitä kasvien seassa aina välillä pörrää. Pitäisi kastella muutama viikko pelkästään aluslautasille, jotta mullan pinta kuivahtaisi kunnolla tai laittaa ruukkujen pintaan kerros hiekkaa, ettei sääsket pääsisi munimaan multaan.

Tänään lähtee taas pistokasringin yllätys matkaan, tällä viikolla Helsinkiin asti. Minulla on jo ideaa, mitä siihen laitan. Viime viikon ylläristä en edes tiedä, menikö perille tai oliko mieluinen, mutta varmaankin olisi jotain valitusta tullut, jos ei olisi mennyt.

Kilpipiilea on kasvanut myös mukavasti äitienpäivästä. Se on muuten todella samankaltainen se Peperomia polybotrya, kasvutapa ehkä Peperomialla vähän mätästävä ja taas piilea kasvaa vartta enemmän. Odotan innolla, milloin tuo piilea alkaa tekemään poikasia, kun sehän on oikein tunnettu siitä että pentuja sikiää reilusti. Sen yksi enkunkielinen nimitys onkin Friendship plant, joka kai viittaa siihen, että siitä saa jakaa ystäville kasvi-iloa myös.

Kyllä on ihanaa ja palkitsevaa nähdä, että kasvit viihtyy ja saada nuo uudet pistokkaat aina kasvuun. Vaikka valmiin kasvin ostamisessa onkin oma viehätyksensä, kun saa sen kaiken komeuden saman tien silmiensä eteen, mutta pistokkaista kasvattaessa tulee jotenkin tunne siitä, että tuntee sen kasvin tavat ja toiveet ja oppii enemmän. Kun vain nyt alkaisi näkyä kasvua noissa saintpaulioissa, ne kyllä ottaa aikaa!