Lueskelin hiukan santtujen kasvatuksesta ja näyttely-yksilöiden tulee olla mahdollisimman symmetrisiä, kukinto keskellä lehtiruusuketta ja lehdet säännöllisesti kukintoa kiertämässä. En ole koskaan raskinut juuri omia kasvejani muokata ulkonäkösyistä, vaan olen antanut niiden kasvaa haluamaansa malliin. Santuissakin eniten tykkään trail-muodosta, joiden lehdet on sirompia ja pitempivartisia ja kukat myös pitkävartisia ja usein rennosti roikkuvia. Kirjavalehtiset on aivan ihania, vaikka ei yksivärisetkään lehdet ole todellakaan rumia, se samettimainen ja kiiltävä nukka on kaunista.
Rose bouquetit on lähteneet kivasti kasvuun, toivottavasti ehtivät kasvattaa kunnon lehdet ennen talvea. Nimettömissä on vaikka kuin moni jo lähtenyt kasvuun, mutta osassa uudet lehdet on tulossa emolehden takapuolelle, joten huomasin ne vasta ihan äsken. Minulla on nyt siis 6 nimellistä santtua ja loput kymmenkunta on nimettömiä. Ei se nimettömyys kasvia pahenna yhtään, mutta jatkossa aion ostaa mieluummin nimellisiä.
Kännykällä kuvatessa noiden tummakukkaisten väri ei tule ollenkaan oikein esille, ne näyttää liian vaaleilta ja räikeiltä kuvissa. Mutta oli pakko illalla napata noista kahdesta komeimmin kukkivasta kuvat, on niin kauniita. Violetin sain iskän avovaimolta ja viininpunaisen ostin paikallisesta kukkakaupasta.
Helmivillakko kasvaa hienosti eteläpuolen auringossa, siinä on niin suloiset nuo uudet pienet helmet! Kovaa vauhtia tulee uutta kasvua kyllä. Samoin kuparilehdet kasvaa tosi kovaa tahtia, ei ne enää ihan pikkutaimia ole. Ja ne lähti saman tien tultuaan kasvamaan, eivät järkyttyneet matkasta ollenkaan. Toinen on kukkalaudalla ja toinen amppelissa. Niissä on niin kauniit lehdet. Toisessa on kukkanuputkin, mutta ne ei näytä etenevän ollenkaan.
Tämä Hoya linearikseksi nimetty posliinikukka osoittautuikin Hoya retusaksi. Ei haittaa, hauskan näköinen laji, tuollainen hassu risukasa! Tämä myös kukkii ihan samalla tavalla kuin muutkin poslarit, vaikka onkin niin erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti