Heikko luonto

Saahan sitä suunnitella uusia hyllyjä ja ikkunalautoja, joille nämä nykyiset kukkaset saisi nippa nappa sopimaan... Dibleys mainosti kesäalea ja minä tottakai sinne katselemaan. Yhtäkkiä olin tullut tilanneeksi 8 kappaletta santtuja ja tässä nyt sitten ihmettelen, että helvettiinkös ne tunkisin, kunhan tulevat. Valkkasin heti laatikollisen kasveja, jotka vien tädilleni ja täytyy sitten vaikka lahjoitella santuista NOIDeja pois, jos siellä on sellaisia, jotka ei miellytä silmää. Miten mulla on näin toivottoman heikko luonto santtujen suhteen???

NOID tarkoittaa muuten no ID, eli nimetön tai tunnistamaton santtu, eli kaikki marketti- ja kukkakauppaostokset on niitä. Ei todellakaan vähennä yhtään kauniin kasvin arvoa omistajalleen, mutta tottakai nimelliset santut on rahallisesti arvokkaampia.

Yhtä lukuunottamatta nämä tilaamani on minejä tai semiminejä, vain tuo Playful Dreamer on stanttu. Myyntikuvat vääristelee vähän värejä, nuo punaiset on netin muiden kuvien mukaan hiukan enemmän pinkkiin vivahtavia, kuin puhdasta punaista. Sama taitaa olla juttu kaikkien Dibleysin kuvien kanssa, väittävät punaisia kirkkaanpunaisiksi, vaikka ovat enemmän tai vähemmän pinkkejä tai viininpunaisia. Sieltä tulee nyt aika kiva värivalikoima, vaikka aika tavalla koon mukaan valitsinkin kasvit, nuo minit kun niin ihastuttaa. Kukinnoissa näköjään kerrotut ja isot kukat rulaa, täytyy seuraavalla kerralla ostaa kellokukkaisia tai muuten simppelimpiä.

Nyt on taas sitten tuskaista odotusta luvassa, etenkin kun se Postin lakkokin kummittelee. Jospa se ehtisi sitten olla jo ennen kuin nuo tulevat, viimeksi meni kuitenkin se reilu pari viikkoa. Kun vain ei olisi taas liian märkiä taimia, vähän kuivahtaneet on helppo elvyttää, mutta liian märät vain mätänee, vaikka päällään seisoisi.

Laittelin eilen illalla loputkin pistokkaat multiin ja nyt vain odotellaan, että lähtevät kasvamaan. Laitoin iresinen eli punalehden ja tyyriän samaan ruukkuun ainakin toistaiseksi, toki niillä juuret kasvaa syrttyyn ja on hankala erottaa myöhemmin, mutta kun ei tuota tilaa niin ole. Ne kyllä kasvutavaltaan ja toiveiltaan sopii samaan ruukkuun. Voisihan tuosta tehdä sellaisen sekasikiön, laittaa sitten jatkossa latvapistokkaita sikin sokin sinne. Voisi tulla aika hauska!

Tilasin muuten nyt sen aiemmin himoamani Mac's Pizzi Pizzicaton, vaikka kuulosti, että sellainen voisi olla harrastajalta jossain vaiheessa ostettavissa. No, katsotaan saanko Dibleysiltä elävän taimen. Se on niin suloinen, herranen aika kuin söpö pikku santtu! Kuulemma on aika haastava lisättävä ja pidettäväkin, saapa nähdä.

Chantaspring on myös ihan luokattoman suloinen, nuo pienet uudet lehdet on aivan lässytystä aiheuttavia. Se kyllä kasvaa nyt tosi hyvin, samoin kuin LE-Machokin. Varmaan kukinnan kanssa saa kuitenkin odottaa kevääseen.

Rose Bouquetit on niin hyvällä mallilla, näyttää siltä, että saan molemmista lehdistä nyt ainakin kaksi taimea irrottaa, kunhan ovat vähän isompia. Nuo lehdet voi käyttää uudelleen, jospa tekisivät lisääkin taimia sitten. Tuottelias kaunotar, odotan innolla sen upeaa kukintaa. 

Santtujen lisääminen lehtipistokkaista on hidasta, mutta onnistumisprosentti on lähes sata. Vielä ei ole yhtään hyväkuntoisena tullutta lehtipistokasta kuollut, vaan ne ainoat kuolleet on olleet valmiiksi kehnoja epäonnistuneen pakkauksen vuoksi. 

Hyvä lehtipistokas on varrellinen, ehjä lehti, joka on katkaistu hyvin kastellusta, napakasta emosta. Lehden on hyvä olla täysikasvuinen tai lähes täysikasvuinen, mutta nuori. Se pakataan siten, että leikkuupinnan ympärille laitetaan kosteaa talouspaperia tai muuta paperia, sitten joko foliota tai itse tykkään käyttää tuorekelmua. Kelmun on hyvä olla sen verran tiiviisti, että se varmasti pitää kostukkeen paikoillaan, kannattaa kääräistä vaikka vielä pystysuunnassa pieni suikale pitämään kostuketta. Sitten lehti joko kiinnitetään paperiin, sujautetaan sanomalehden sisään tai sen voi laittaa vaikka kuplamuovin tai muovipussin sisään. Tämä vielä pahvipakkaukseen, esim. maitotölkkipakkaukseen. Keskelle voi laittaa mehupullon korkkeja tai pahvirullan pätkiä estämään pakkauksen litistymistä. Kuulostaa ehkä monivaiheiselta ja isotöiseltä, mutta eipä siinä ole mitään järkeä edes lähetellä pistokkaita, jos jo pakkaus mättää ja vastaanottaja saa kuivahtaneita, mädänneitä tai liiskaantuneita lehtiä. 

Samat pakkausohjeet pätee kyllä lähes kaikkiin pistokkaisiin, paitsi kaktusten, aaloeiden ja muiden mehien pistokkaat on hyvä lähettää ihan ilman mitään kostukkeita. Ilmakasvitkaan ei tarvi kostuketta. Kaikista isoimmat virheet tulee ehkä liian märkien kostukkeiden käytössä, etenkin valmiit juurelliset taimet on muutaman kerran olleet ihan liian märässä mullassa ja alkaneet mädäntyä. Voi olla hankala arvioida veden määrää, mutta esim. talouspaperin kun kastelee ihan kauttaaltaan, se tulee rutistaa sen verran kuivaksi, ettei vesi valu tai isommin edes tipahtele siitä. Ja märkä paperi tulee olla niin hyvin kääritty kelmuun tai folioon, ettei se pääse vuotamaan vettä muualle pakkaukseen. Maitotölkki pitää vedet aika hyvin sisällään, mutta muut pahvit kastuvat ja pahimmillaan muukin posti kastuu, tai ainakin kasvit litistyy, kun pakkauksesta tulee entinen. Itse estän paperien veden valumiset sujauttamalla aina pistokkaat muovipussiin. Tästäkin joskus varoitellaan, että kasvit mätänee, mutta ei ne sitä tee, kun ei vettä laiteta papereihin liikaa. Suurin osa huonekasveista kestää tosi hyvin kosteita oloja ja pärjäävät erinomaisesti jopa vesiviljelyssä, joten miksi ne olisivat moksiskaan muutaman päivän pussikuljetuksesta. Ja kun tuota pussitusta käytetään kasvien elvyttämiseenkin, miksi ihmeessä se olisi kuljetuksen yhteydessä haitallista? Ainoastaan ne mehit, kaktukset, aaloet ja sen sellaiset aavikkokasvit kannattaa jättää pussittamatta.

Tulikohan siinä tarpeeksi paasausta pakkaamisesta? Voisi tehdä kyllä ihan oman postauksen kokonaan pistokkaiden ottamisesta ja pakkaamisesta.

Hei, avokado on nyt viimein itänyt! Vähän hassu, enkä tule varmaan tätä itse pitämään, mutta onpahan nähty, että se itää myös mullassa, kun pitää mullan kosteana.