Pistin tohisemaan ja pätkin kaikista puhtaimman näköisistä oksista pistokkaat ja nakkelin loput kasvit roskiin. Pistokkaat sai Sprutzitit niskaan ja pussitin ne 48 tunniksi, tänään sitten huuhtelin ja pitää laittaa ne multiin huomenna. Kaikkiin oli 48 tunnissa tullut kosteissa pussioloissa kunnon juurenalut, eli tehokas juurrutuskonsti! Kuvassa näkyy purppurajuorussa ripsiäisen toukkia ja tyypillisiä vaurioita.
Vaikka en myrkkyjä kannatakaan, käytin nyt tuota pyretriinipohjaista Sprutzitia pistokkaille, koska ripsiäisiä oli niin paljon. En laita juoruja nyt toisten kasvien sekaan, vaan kauemmas omalle hyllylleen toipumaan, ettei petopunkit kuole. Olen nimittäin nähnyt edelleen eläviä petopunkkeja, tosin vielä aamullakin tapoin useita ripsiäisentoukkia Peperomia Rossosta... Laitoin Biotukselle sähköpostia, että kuinka kannattaisi toimia, kun ripsuja näkyy näin kuukauden jälkeen petopunkkien hankkimisesta. Vastasivat nopeasti ja ystävällisesti, että voi mennä aikaa, että pedot pääsee niskan päälle, koska ripsiäisiä kuoriutuu kasvien solukoissa koko ajan lisää. Suosittelivat uusimaan petopunkituksen, eli pitää katsoa vielä sen aikaa kun eläviä petoja näkyy ja tilata uudet sitten.
Kalanruotokaktus kasvaa mukavasti. Sillä näkyy hauskasti yhdessä lehdessä kolme eri kasvuvaihetta, neli- ja kolmisärmäinen sekä tämä lopullinen lituskavaihe. Hoya retusa on melkoisen risukasan näköinen, on kyllä mahdottoman huvittava ja sympaattinen kasvi. Se on myös nyt kasvanut innokkaasti.
Ostin Kekkilän pinkkiä, eli kastelulannoitetta. Se on tosi riittoisaa ja liukenee hyvin veteen, tuo pieni sanko maksoi noin 8 euroa ja sitä annostellaan noin 1/10 mitallista litraan vettä. Tällä kasvimäärällä Nekon nestemäinen hurahtaa nopsaan, joten säästöä säästöä. Pitäisi taas merileväuutetta ostaa, se on kokonaan loppu.
Soilikeista neljä erilaista on kukassa ja valkoinen santtu on mukavan muhkea. Tästä valkeasta on yksi lehti juurtunut. Yhtä soilikkiakin laitoin talvella ja se on myös lähtenyt, mutta en muista mikä se noista oli.
Lapakaktuksen ja kalanruodon katkenneet oksat oli juurtuneet, ne on nyt omissa pienissä ruukuissaan ja vaativat varmaan ihan perhanasti kastelua, kun ruukut on savisia. No, pitää laittaa vesiastiaan ne jos näyttää että kuivuu liikaa. Istutin myös saamieni metsäkaktuksen ja jonkin lehtikaktuksen pistokkaat ruukkuihin.
Siirtelin sitten poistettujen juorujen tilalle amppeleihin muita kasveja, lännen puolelle kultsit Neonin ja Happy Leafin ja etelän puolelle hopeaköynnöksen. Lisäksi isoin pitaija pääsi amppeliin.
Tosi rehevää uutta kasvua tekee tuo unelma, samoin ruotoneulavehka on mahtava kasvamaan! Muulinkorvat näyttävät myös molemmat tekevän uusia lehtiä, ehkä saan tuosta pinkistäkin vielä komean ajan kanssa.
Peperomia prostrata on kyllä niin soma. Siitä voisi ottaa pistokkaita, niin saisi vähän isomman kasvin isompaan ruukkuun. Meheistä ainoa henkiinjäänyt on tämä Kalanchoe, joka on kasvanut aika erilaisen näköisenä. Tarvisi varmaan aika intensiivistä valohoitoa kasvaakseen entisenlaista tukevaa kasvua. Katkomani kaktus on kyllä tehnyt hienot pikku pullerot kärkeensä, nämä pitää ottaa sitten omiin ruukkuihin jossain välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti