Orkideat ottivat pienen lepokauden (tai ehkä enemmänkin herneitä nokkaan) vesiviljelyyn siirrosta, eivät toviin kasvaneet ja lehdet kävi vähän lörpömpänä. Siitä ne vähitellen on toipuneet ja alkoivat vimmalla kasvattelemaan uusia juuria ja lehtiä. Jopa tuo tummalehtinen pieni on alkanut toipua, sillähän oli jo ehtinyt juuret hyvin pitkälti mädäntyä ennen veteen siirtymistä. Laitoin niille eilen sokeroitua teetä laimennettuna, että saavat puhtia ja jaksaisivat vaikka kukkia nyt kun on valoa.
Peikonlehti näyttää eloisia merkkejä, se on alkanut puskea uutta kasvua ripsujen takia leikattujen lehtien tyngistä. Ihanan yritteliästä! Ripsiäisiä on näkynyt enää muutamia harvoja siinä muorinkukka Rossossa, mutta sen oli myös petopunkit löytäneet ja voi miten pulleroita petoja siellä mönki! Yleensä ötökät öklöttää ja pelottaa, mutta petopunkit ja hämähäkit on siirtyneet minun lajiluettelossa eläinystävien listalle, kun ne auttavat minua hävittämään tuhohyönteisiä.
Rhaphidophora tetrasperma eli ruotoneulavehka on kyllä ihan mieletön kasvamaan! En edes ole sitä lannoitellut paljoa, pitää vissiin vähän lisätä, kun kuitenkin kasvaa tuhottoman nopsaan. Yleensä nopea kasvu siis tarkoittaa myös reilua ravinteiden kulutusta ja kasvi voi alkaa näyttämään puutoksen merkkejä, jos ei kasvukaudella anna eväitä kasvuun riittävästi.
Hopeaköynnös lykkäsi ihan hillittömän kokoisen lehden taas, siis tuo taimi on ihan mini vasta ja aivan valtavia lehtiä pukkaa. Sillä on jo uusi lehtirulla työn alla, saapa nähdä jaksaako taas tehdä isomman vai onko jo pienemmän lehden vuoro.
Aaltomaija availee kukkiaan, ihanan värisiä, tuollaisia kananpojankeltaisia. Aaltomaijan vieressä pesäraunioinen näyttää viihtyvän, sieltä tulee uutta kasvua tiuhaa tahtia.
Toivottavasti tämä kaktuskin availisi kukkansa jossain välissä. Ei ainakaan ole nuput tippuneet pois, joten toivoa on. Osaa kaktuksista on pitänyt kastella tiheämmin nyt, huutelevat vettä kun aurinko paistelee ja kasvua tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti